SOCIAL MEDIA



Jos haluaa nauttia koskien kuohuista niin paljon, että korvat humisevat vielä jälkeenkin päin, Ruunaan Koskikierros on siihen just sopiva retkipaikka. 31 km pitkä reitti kulkee koskien rannoilla, mutta myös metsäosuuksia on. Huuhkajanvaaralle nousu on mukava poikkeus muuten tasaisessa maastossa. Tämä reitti on helppo ja mielestäni tämä sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi yksinvaellukseksi tai lasten kanssa kuljettavaksi.

Kävimme vähän aikaa sitten sitten työporukkamme kanssa Ruunaalla laskemassa koskia. Siitä tuli mieleen tämä ensimmäinen yli yön patikointini muutamia vuosia sitten. Muitakin, lyhyempiä reittivaihtoehtoja ovat Neitijärven 22 km ja Vastuuniemen kerros 9 km. Neitijärven kierroksella joki ylitetään soutamalla. Katso reittiselostukset Luontoon.fi sivulta.

Aloitin patikoinnin Neitikoskelta ja kuljin Koskikierrosta vastapäivään. Yön olin Saunaniemessä. Toiselle päivälle tuli ehkä liian pitkä matka tarvottavaksi. Olisin voinut viettää vielä yhden yön kosken pauhussa, niin viimeiset viisi kilometriä eivät olisi olleet niin kovaa puurtamista.

Neitikoski - Saunaniemi

Jätin syyskuisena aamuna auton Neitikosken parkkipaikalle ja siitä parin kilometrin päästä pääsin jo kosken rannoille. Haapavitjalla ylitin kosken hienoa riippusiltaa pitkin. Matka jatkui Mustapyörteelle, jossa pidin ruokatauon. Muita kulkijoita ei juurikaan ollut.


Yöpaikkaan Saunaniemeen kuljin Huuhkajanvaaran näkötornin kautta, josta oli hienot näkymät Neitijärvelle. Saunaniemessä olin hyvissä ajoin, joten oli hyvää aikaa valmistautua ennalta vähän jännittämääni yöhön.

Muita yöpyjiä ei sattunut samaan paikkaan. Vieraskirjan mukaan kulkijoita oli kuitenkin ollut samana päivänä. Pilkoin puita, keitin Neitijärven vettä, lämmitin ruokaa, tutustuin niemennokkaan. Auringon laskiessa paikka osottautui oikein kauniiksi. Taivas värjääntyi oranssiksi, jota kuvatessa aika vierähtikin mukavasti.

Tarkoituksenani oli nukkua teltassa, mutta päätinkin nukkua laavussa, koska en ollut ikinä tehnyt niin. Yö oli kylmä, mutta kun laitoin kaikki vaatteet päälle, sain jopa nukuttua lopulta ihan hyvin. Tähtitaivas ja kuutamo olivat kauniita. Myöhemmin kuulin, että lämpötila oli käynyt yöllä nollassa.

Omakohtainen kokemus on usein se paras oppi. Vaikka miten lukisi eräkirjallisuutta ja opiskelisi asioita retkikursseilla, ne toki helpottavat, nopeuttavat ja voi säästää rahaa, mutta kun värisee yöllä kesämakuupussissa, sen jälkeen tietää, että pitää olla toisenlainen pussi. Ja sekin selviää kokeilemalla, että makuualustalla on iso merkitys hyviin yöuniin. Ja että teltassa olisi ollut lämpimämpi kuin laavussa. Ja että kuutamolla on hyvä olla silmälaput.

Saunaniemi - Neitikoski


Aamulla heräsin auringon noustessa. Maisema oli verhoutunut sumuun ja kun kirkas auringonvalo siivilöytyi sumun seasta, aamu oli täydellinen. Lämmittelin itseäni ja aamupalaa nuotion loimussa.

Matka jatkui Saunaniemestä metsä- ja suo-osuuksilla, kunnes saavuin taas kosken rannoille. Ruokatauon pidin Murroopuron nuotiopailalla.



Siikakosken ylitin riippusillan kautta ja kuljin rantoja pitkin Niskalahteen asti. Siinä vaiheessa laskin, että matkaa autolle on noin 10 km. Alkoi epätoivoinen loppumatka ja viimeiset 5 kilometriä olivat jo pienoista kärsimystä kipeiden jalkapohjien takia. Olin kuitenkin osannut arvioida kävelytahtini eikä matkaan mennyt suunniteltua pidempään.

Reissu meni suunnitellusti, vaikka en ollut varautunut kylmään yöhön. Päivisin oli aurinkoista ja lämmintä. Ruokaa oli sopivasti ja pystyin pitämään ruokatauot niin, ettei aivan valtavaa nälkää ehtinyt tulemaan. Vettä oli vähän mukana ja loput keitin pintavesistä. Rinkka painoi 13 kg ja se tuntui ihan sopivalta.

Ruunaan Koskikierros kulkee melko tasaisessa ja helppokulkuisessa maastossa ja oli yleensä hyvin merkitty. Huuhkajanvaaralle oli päivän päätteeksi rinkkaselässä jo vähän raskasta kavuta, mutta ei sekään tuntunut pahalta. Loppumatka oli puuduttavaa mäntymetsää Neitikoskelle saakka, jonka pauhu kuului kauas.



Ruunaan Koskikierros

lauantai 27. kesäkuuta 2020



Helppo vhh eli vähähiilihydraattinen retkiruoka syntyy kuivatusta jauhelihasta, kuivatuista wokkivihanneksista, mausteista ja rasvasta. Tandoorikana on herkullinen ruoka, johon kuuluu tietyt mausteet, kookosmaito ja rasvaksi laitetaan kookosöljyä ja/tai voita. Tämän kanssa maistuu myös vhh-naanleipä.

Useamman päivän retkelle keto tai vhh retkiruoka kannattaa tehdä kuivatuista aineksista. Ruoka-aineet säilyvät paremmin eivätkä paina paljon. Rasvaa ei voi kuivata, joten sen osuus ruoka-aineiden painosta on suurin, niin senkin takia on järkevää kuivata muut ruokatarpeet.

Retkiruuista on helppo saada maistuvaa omaan suuhun sopivilla mausteilla. Lempiruokiini kuuluvat Intialaiset ruuat. Niissä mausteet tekevät siitä sen oikeanlaisen. Eri mausteilla voi saada muuten samoista aineksista ihan eri ruuan. Jos broilerin vaihtaa naudan jauhelihaan, mausteet taco- tai cajunmausteisiin ja kookosmaitojauheen kuivattuun tomaattikastikkeeseen, saa helposti ihan eri ruuan.

Jos haluaa tehdä lempiruokaa retkelle kerralla enemmän, mausteet on helpoin lisätä koko annokseen jo kypsentyessä. Mausteet kypsyvät samalla ja niiden aromit tulevat paremmin esille. Mutta mausteet voi lisätä myös vasta retkellä ruuan lämmitysvaiheessa.


Tykkään simppeleistä ohjeista ja teen mielelläni lempiruokiani kerralla useamman. Tämä ohje on tehty niin, että olen tehnyt kerralla neljä annosta. Kun paistaa ja kuivaa 400 g jauhelihaa, niin se on helppo jakaa neljään. Joskus tosin jaan kolmeen, jolloin ruokaan tulee enemmän proteiinia. Nämä ovat yksilöllisiä juttuja, ja jokainen katsoo itse, kuinka paljon tarvitsee energiaa ja miten sen jakaa eri ravinteiden kesken.

Kasvikset on parasta kuivata erikseen, jotta ne kuivavat tasaisesti. Menin nyt kuitenkin sieltä, missä on aita matalin ja kuivasin valmiin wokkivihannessekoituksen, jossa ei ollut perunaa ja noukin maissit pois.


Hiilarit useissa kasvissekoituksissa on 3 - 6 g/100g. Koska en oikein tykkää porkkanasta ja sitähän näissä vihannessekoituksissa tuntuu aina olevan paljon, poistin suurimmat palat. Summamutikassa arvioiden lopullisen pussin painoksi jäi 400 g eli kun tuon jakaa neljän ruuan kesken, niin siitä voi helposti laskea hiilarimäärät.


Valitettavasti kookosmaitojauhe on melko hiilaripitoista. Biona kookosmaitojauheessa on 30 grammassa eli 4 rkl hiilihydraattia 6,63 g. Jos laittaa 3 rkl, silloin kookosmaitojauhemäärän hiilihydraatit jäävät alle 5 g ja jos sen jättää kokonaan pois, tässä tapauksessa annoksen hiilarit tulevat vain wokvihanneksista 3,7 g. 4 rkl kookosmaitojauhetta antaa mehevän kookoksenmaun ruokaan, mutta kolmekin voi riittää. Jokainen tehköön ratkaisunsa itse.

Broilerinjauhelihan kuivaaminen

Paistoin huoneenlämmössä lämmenneen broilerinjauhelihan tilkassa vettä paistinpannulla. Liha ei saa ruskistua. Samalla pilkoin lihaa pienemmiksi murusiksi. Kun liha alkaa olla kypsää, sekaan voi laittaa mausteet. Sekoitin oman tandoormaustesekoituksen, jota voi myös vasta ruuanlaittovaiheessa.

Kuivaa broilerinjauheliha 60 asteessa esimerkiksi kiertoilmauunissa. Sekoittele ja pilko lihaa pienemmäksi kuivaamisen välillä. Kuiva jauheliha tuntuu hiekkamaiselta. Lihan voi säilyttää ennen retkeä jääkaapissa tai pakastimessa, niin se ei varmasti pilaannu.

Punnitse kuiva jauheliha ja jaa sopiviin annosiin. Jos on kuivannut 400 g, niin sen voi jakaa helposti neljään annokseen. 1/4 on vähän vajaa 1 dl.

Wokvihannesten kuivaaminenValitsin tähän ruokaan Pirkka itämaiset wokvihannessekoituksen. Keitin jäisiä vihanneksia hetken pienessä määrässä vettä ja valutin vedet hyvin pois. Pienensi isohkoja pavunpalasia pienemmiksi. Noukin isoimmat porkkanapalat ja maissit pois, koska en tykkää niistä.

Kuivasin Oraksen kasvikuivurissa noin 40 asteessa. 400 g pakastevihanneksia kutistui 40 g:aan.

Tandoorimaustesekoitus 

Tämä annos riittää 400 grammaan jauhelihaa.

1 tl inkiväärijauhetta
1 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl korianterin siemeniä hienonnettuna
1 tl juustokuminaa eli jeeraa (tai enmmän jos tykkää)
1 tl paprikajauhetta
2 ml/ripaus chilijauhetta
1/2 tl suolaa tai maun mukaan. Voi lisätä vasta retkellä.

Tandoorikanan valmistus retkiolosuhteissa

1 annos
noin 32 g kuivattua broilerinjauhelihaa, jossa on mausteet jo mukana tai lisää tässä vaiheessa 1/2 rkl mausteseosta
10 g kuivattuja wokvihanneksia
2 dl vettä
4 rkl Biona kookosmaitojauhetta (tai 3 rkl, jos haluat hiilarit alle 5 g:n)
1/4 dl kookosöljyä tai 30 g voita tai näiden sekoitusta

Sekoita kaikki ainekset rasvaa lukuun ottamatta yhteen ja liota kuumassa vedessä 20 - 30 minuuttia. Kylmässä vedessä voi liottaa myös, mutta siinä menee kauemmin ja pilaantumisen riski kasvaa. Kun ainekset ovat ennallistuneet keitä tandoorikanaa noin 7 - 10 minuuttia. Lisää rasva loppuvaiheessa. Anna hautua kannen alla jonkin aikaa.

1 annoksessa on suuntaa-antavasti laskettuna energiaa 675 kcal, Rasvaa 55 g, proteiinia 33 g, hiilihydraattia 10 g. Mausteita ei ole tähän laskettu mukaan.

Vhh Naanleipä

Intialaisiin ruokiin kuuluu kylkeen Naanleipä. Aivan yhtä hyvää ja verensokereita nostattavaa leipää ei saa ilman vehnäjauhoja, mutta jos makunystyröihin on yhdistynyt naanleipään kuuluvana nigellan siemenet, niin niiden ja voin kanssa voi saada riittävän makunautinnon.

Retkellä on mukava muutenkin paistella tuoretta leipää siemennäkkiläivän sijasta ja tämä perusohje sopii sellaisenaan paistettavaksi. Siihen voi myös lisätä siemeniä, kananmunaa, kuitujauheita, mausteita ja jauhosuhteita muuttamalla saa eri makuista leipää.


Vhh leivän perusohje

 1 dl mantelijauhoa
1/2 dl pofiber
1/2 dl kookosjauhoa
1 rkl psyllium
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Lisää naanleipään 1/2 rkl nigellan siemeniä halutessasi.

Lisää pussissa olevaan kuiva-aineseokseen 1/2 dl vettä ja sekoita hyvin. Jaa sopiviin annoksiin ja paista pannulla voissa tai kookosöljyssä.

Tandoorikanaa vhh-retkiruokana

tiistai 16. kesäkuuta 2020


Patvinsuon kansallispuisto on sekoitus ikiaikaista suomystiikkaa, hiekkarantoja hiekkarantojen perään ja aistit valppaana pitävää tunnetta, vähän pelkoakin, mutta samalla odottavaa jännitystä nähdä karhuja. Reittivaihtoehtoja on useita, joihin voit tutustua Luontoon.fi -sivulla.

Säiden lämmittyä ja lumien sulettua, koin voimakkaan halun lähteä yön yli retkille. Patvinsuolla olen käynyt päiväretkillä Suomujärven ympäri kulkeavalla Suomunkierrolla ja karpaloita keräämässä. Sain vinkkiä soiden ympäri kulkevasta Patvinkierrosta ja se tuntui tähän tilanteeseen sopivalta retkeltä touko - kesäkuun vaihteeseen. Edellisenä iltana pakkasin rinkan yhden yön retkeä varten ja töitten jälkeen ajelin Patvinsuon Lahnalammen pysäköintipaikalle. Reitin pituudeksi tuli kaikenkaikkiaan reilut 30 km.

Lahnalampi - Kurkilahti


Olin suunnittelemaani kellon aikaa myöhemmin parkkipaikalla, joten kiireessä vaihdoin vaatteet ja lähdin viitan osoittamaan suuntaan. Ja heti pääsin suolle! Pienehkön suotaipaleen jälkeen polku nousi vähän korkeammalle metsään. Samalla mietin, että jaksankohan ja ehdinkö ennen pimeää Majaniemeen. En halua pimeassä, väsyneenä ja nälkäisenä pystyttää leiriä. Rupesin katsomaan karttaa ja ei mennyt pitkään, kun tajusin lähteneeni päinvastaiseen suuntaan, mitä olin suunnitellut. Viitat olivat niin selkeät ja varmaan moni kiertääkin reitin myötäpäivään.


Tulin pian ensimmäiselle nuotiopaikalle ja siellä olikin jo pieni telttakylä pystyssä. Jatkoin matkaa ankarasti pohtien, missä viettäisin yöni. Matka olisi suurinpiirtein sama Majaniemeen myötäpäivään kulkiessakin.... Mutta mutta.. Matkalla oli aika monta geokätköä, joten aikaa menisi enemmän. Matka Majaniemeen alkoi tuntua liian pitkältä, joten päätin poiketa Suomujärven rannalla olevalle uimarannalle yöpymään.

Näin jälkeen päin ajateltuna, reitin kulkeminen olisi ollut kyllä vähän mielekkäämpään vastapäivään. Silloin olisi ikävimmät maisemat ja etapit tulleet ensin ja toiselle päivälle olisi jäänyt enemmän aikaa kätköilyyn ja väsyneenä olisi nauttinut matkasta enemmän kauniimmissa maisemissa.
Lahnalammen ja Suomujärven väliseen matkaan mahtui kauniita suomaisemia ja metsäisiä etappeja. Ja täytyy kiittää kätköilyharrastusta, koska taas kerran pääsin kauniiseen paikkaan, samalla kun sain nimimerkkini rustattua vihkoon.

Suomujärven uimarannan läheisyydessä kulkee autotie ja paikalla on myös asuntoautoille parkkipaikka. Silti paikka oli rauhallinen. Telttakuntia oli pari lisäkseni. Rannalla on viihtyistä keittokatos, jossa voi tehdä tulet palovaroitustenkin aikaan. Suomun tuvalle on matkaa pari kilometriä.

Tämän vuoden ensimmäinen telttayöni oli levoton. Koti-ikäväkin vähän vaivasi, joka on tullut uudeksi seuralaiseksi retkilleni. Kuuntelin tuulta ja aaltojen loisketta, jotka rauhoittuivat yöksi. En osaa nukkua korvatulpat korvissa, koska silloinhan en pystyisi olemaan varuillani. Kärsin mielummin vähän huonosti nukutusta yöstä. Yleensä aamulla saa sitten nukuttua paremmin.

Kurkilahti - Majaniemi

Aamulla jatkoin matkaa samaa polkua, mitä tulin koska unohdin vaellussauvat matkalle. Onneksi reittiä pystyin jatkamaan Olkkosensaaren kohdalta kohti Majaniemeä. Vaivanani ollut juoksijan polvi antoi merkkiä jo edellispäivänä, joten vähän jännitti, pystynkö menemään koko matkan. Majaniemen lähettyvillä olisi mahdollisuus kävellä autotielle, jos hätä tulisi.

Aika pian pääsin todellakin s u o l le, jota olin odottanut. Toki suota oli näkynyt jo pitkin matkaa, mutta nyt aukeni avosuo, jonka halki pääsi kulkemaan pitkospuita pitkin. Jos haluaa tehdä pikavisiitin suolle, voi jättää auton uimarannan parkkiin ja kävellä siitä esimerkiksi Teretin lintutornille tai laavulle ja kävellä takaisin samaa reittiä pois. Matkaa yhteen suuntaan on noin 3,5 km. Minä voisin sellaisesta retkestä tykätäkin, jos en voisi jäädä yöksi. Aikaahan noihin maisemiin saa menemään aurinkoisena ja lämpimänä päivänä. Ja suolla on silloin todella lämmin!

Lämmin sää ja pitkospuut houkuttelevat valitettavsti myös käärmeitä loikoilemaan ja yhtä kyytä sitten säikähdinkin. Tömistelin automaattisesti jalkojani ja loikkasin käärmeen ohi. Käärme ei tainnut olla moksiskaan, mutta polveni nyrjähti sen verran, että vauhtia oli hidastetava. Autolle oli vielä matkaa noin 15 km Teretistä ja lähimmälle autotielle noin 6 km, joten jatkoin matkaa hitaasti polvea kuunnellen.

Teretin lintutorni oli suljettu, eikä kipeällä jalalla sinne tehnyt mieli kiivetäkään. Pidin pidemmän ruokatauon Teretin laavulla.

Jos haluaa viettää yön suomaisemissa, Teretin laavu vaikutti siihen sopivalta. Huussin lisäksi siellä oli myös kaivo, mutta veden laadusta en tiedä.


Vihdoinkin Majaniemessä! Täällä piti olla edellinen yö ja ihana paikka se olisi ollutkin. Edellisinä viikonloppuina siellä oli ollut ollut yöpyjiä todella paljon, joten ehkä se Suomujärven rauha oli ihan hyvä vaihtoehto. Vaika Patkinsuon kansallispuisto jo nimessäänkin viittaa soihin, täällä on kaksi, ihanaa kirkasta järveä hiekkarantoineen: Koitere ja Suomunjärvi.


Majaniemi - Lahnalampi

Polvikipu tuntui hellittävän ja uskoin pystyväni kävelemään autolle saakka. Majaniemen jälkeen maisema taas muuttui. Koitere pilkisteli pitkin matkaa, kun polku kulki niittymäisen alueen halki. Luonto oli puhjennut herkkään vihreään huntuun ihan siinä muutaman päivän sisällä.

Loppumatka Lahnalammen pysäköintipaikalle oli mielestäni vähän ikävä. Väsyneenä ei oikein jaksa innostua mäntykankaista, aukkohakkuista ja ampuma-alueista. Patvinsuon kansallispuisto rajoittuu joiltain osin hiienvaaran ampuma-alueeseen. Alueella retkeillessä kannattaa ottaa huomioon, että kaikkina aikoina alueen halki ei voi kulkea. Pitkospuut olivat myös huonot, mutta uudet olivat jo odottamassa paikoilleen asennusta. Matkalla on kuitenkin vetolautta, joka tuo aina mukavaa vaihtelua matkan tekoon. Nyt tosin risteilymatka oli aika lyhyt.

Lopulta pääsin autolle ja huokasin helpotuksesta. Pääsin omin jaloin pois. Karhuja ei tällä kertaa sattunut samoille mättäille. Ehkäpä seuraavalla kerralla, sillä Patvinsuon kansallispuisto tarjoaa paljon nähtävää vielä moneksi kertaa. Ja näytti lakkakin kukkivan runsaasti...

Soihin liittyy paljon erilaista mytologiaa. Suota on pidetty porttina tuonpuoleiseen, virvatulet näyttävät suolle haudatun aarteen... Lue lisää suon kulttuurista ja symbolisista merkityksistä esimerkiksi Luonto-liiton metsäblogista .

Patvinsuon kansallispuisto: Patvinkierto

lauantai 6. kesäkuuta 2020