SOCIAL MEDIA

Norja: Blåvatnet ja Aspevatnet

tiistai 30. maaliskuuta 2021



Jos mielit pienelle patikalle Norjan jylhiin vuoristomaisemiin helposti, haluat vaivattoman leirintäalueen ilmaiseksi lähtöpaikalta, jossa on supersiisti vessa ja vuolaasti virtaava tunturipuro äärellään, voin suositella retkikohteeksi Tromsan läheisyydessä, Lyngenin niemimaalla sijaitsevaa Blåvatnetia ja Aspevatnetia. Alue kuuluu Lyngsalpan Landskapsvernområde -maisemansuojelualueeseen. Kilpisjärveltä reitin alkuun on matkaa vain 150 km. Linkistä aukeaa esite, jossa on myös muita alueen merkittyjä retkikohteita.

https://docplayer.fi/13006772-Guide-wandern-retkeilyreitteja-lyngenfjord.html

 

 

Seikkailu alkakoon

Olin kesällä 2019 itsekseni reissaamassa Kilpisjärvellä ja kun sinne asti olin päässyt, vierailu Norjan puolella oli hyvin houkuttava. Olen ollut aina hyvin arka liikkumaan yksin, saati autolla, saati ulkomailla, yllätin itseni ajelemalla kohti Norjaa. No ei se siinä vaiheessa enää yllätys ollut, mutta jännittävää silti. Maisemat olivat jo alkumatkasta ihan toista kuin Suomessa, kun taivaan rannassa siinsivät lumihuippuiset vuoret.

Suuntasin ensin pohjoiseen Gorsabruan kanjonia katsomaan ja sieltä ajelin takaisin päin ja jatkoin matkaa Lyngenin niemimaata. Ainakin matkassa olisin vähän säästänyt, jos olisin oikaisut vuonon poikki lautalla, mutta siihen ei tällä kertaa vielä rohkeus riittänyt. Ajomatkaa toki tuli, mutta nautin maisemista ja pysähtelinkin usein ottamaan valokuvia. Tosin matkalle sattui yksi todella pelottava tunneli, joka oli kosteudesta täynnä sumua ja kapea kuin mikä. Vastaan tulijat olivat ilmeisesti paikallisia, sillä en ikinä olisi uskaltanut ajaa niin kovaa tuossa pimeässä tunnelissa.

Blåvatnetille ja Aspevatnetille johtava polku alkaa parkkipaikalta ja sen yhteydessä olevalta leirintäalueelta, joka ehkä parhaiten löytyy Google Mapsin avulla likkaamalla linkkiä Blåvatnet trail head. Itse vähän ajoin harhaan, mutta maastokartat sovellus toimi Android-kännykässä. Siihen saa taustakartaksi myös Norjan maastokartat.

Kruununprinssi Haakon on alueen suojelija

 

Löysin sopivan telttapaikan ja auton sai vielä ajaa siihen ihan lähelle. Pistin leirin pystyyn, keittelin sapuskat kaasukeittimellä ja hengähdin huikean matkan jälkeen. Autojen rekkareista päätellen, paikalla oli enimmäkseen suomalaisia.

Aspevatnet


Iltakävelyksi Aspevatnet on juuri sopivan matkan päässä. Olisko sinne noin 1 km matkaa. Merkitty reitti kulkee mukavissa maisemissa, Lydgenin Alppien näkyessa taustalla koko ajan. Vuolaan puron pääsee ylittämään siltaa pitkin.

Aspevatnetilla on laavu ja siellä vähän aikaa istuksin etsittyäni geokätkön. Vesi jäätikköjärvessä oli mintunvihreää, todella kirkasta ja kylmää. Harmi kun yksin liikkuessani olen hyvin arka käymään uimassa. Tosin silloin illalla sää tuntui aika viileältä ja vesi oli todellakin jääkylmää, niin eipä hirveästi houkutellut uiminen.

Pois tullessa vettä rupesi ripsimään. Koska ei vielä nukuttanut ja telttani on niin pieni, ettei siellä huvita kuin pakon edessä viettää aikaa muutoin kuin nukkuen, istuin autossa lukien Pohjois-Norjan nähtävyyksistä kertovaa lehteä. Sen kunniaksi, että olin yksin noinkin kauas osannut ja uskaltanut, join kuksasta pikkupullon lämmintä kuohuviiniä sateen ropistessa auton kattoon.

Blåvatnet


Varhain aamulla, aamupalan jälkeen suuntasin kohti Blåvatnettia. Matkaa sinne on noin 4 km leirintäalueelta. Heti aamusta huomasi jo, että päivästä tulee kuuma. Maisemaa peittävä usva haihtui nopeasti auringon kivutessa ylemmäs. Muita menijöitä ei siihen aikaan ollut vielä lähdössä, joten nautin erämaatunnelmasta koko matkan. Jostain kaukaa kuului pienen kellon kilkatusta. Olisiko jossain ollut lampaita laiduntamassa.

 

Reitti on merkitty pienin kivikasoin ja oranssein maalitäplin. Kun maastossa ei ole kuin kiviä, maalimerkkejä sai välillä vähän haeskella. Varjoisia paikkoja ei juurikaan ollut. Pysähdyin välillä satunnaisen ison kiven varjoon tai pienen puun alle hörppäämään vettä.

Maasto oli melko tasaista ja kivikot helppoa kulkea. Kunnes tulin järvelle. Edessä kohosi muurimainen vyöhyke isoja kivilohkareita. Kartan mukaan polku menee oikealta reunalta ja pääsinkin sitä kautta veden ääreen. Järven toisessa päässä oli useampi telttailija ja ilmeisesti vasemmalta puolelta, puroa seuraten pääsee kivimuurin ehkä helpommin kiertämään.

Paikasta on tullut ilmeisen suosittu sittemmin, mutta minä sain nauttia jäätävän kylmästä, mutta silmiä hivelevästä näkymästä aivan yksin. Vähän harmittaa, kun en nytkään uskaltautunut pulahtamaan veteen, sillä sää oli muuttunut todella paahteiseksi.

 

Takaisin leiriin päästyäni, peseytyminen läheisessä purossa oli taivaallista. Rantapenger oli sen verran jyrkkä ja sopivasti mutkikas, että sain rauhassa huuhtoa hiet pois.

Evästeltyäni kunnolla, laitoin leirin kasaan ja suuntasin kohti Suomea ja Kilpisjärveä. Tarkoitus oli lähteä jo kotimatkalle, vaikka päivä oli pitkällä. Haikeana jätin nuo kauniit maisemat taakseni ja ajattelin vielä palaavani sinne. Onhan Lyngenin alueella paljon muutakin nähtävää.



Lue lisää:

https://kerranelamassa.fi/norja-matkailu/pohjois-norja/lyngen/














Lähetä kommentti