SOCIAL MEDIA

Retki Mallan luonnonpuistoon osa 2

tiistai 14. huhtikuuta 2020


Mallan luonnonpuisto on yksi kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt. Sinne on helppo poiketa ilman yöpymisiäkin ja huonompi jalkaiset voivat tehdä lyhyemmän retken ja nähdä kuitenkin Mallan huikaisevan kauniin luonnon ja nähtävyydet.

Ensimmäisessä osassa kerroin matkasta Kilpisjärveltä Kuohkimajärven kautta Norjaan ja tässä toisessa osassa on varsinaisesti luonnonpuistosta.

Adventures can set your soul free. -Quotes´nd Notes

Norja – Kuohkimajärvi – Kitsin-putous – Kilpisjärvi

Norjan puolella yövyttyäni ja purettuani leirin, palasin samaa polkua pitkin kolmen valtakunnan rajapyykille. Matkalla on muutamia geokätköjä. Kuljin myös vähän matkaa takakäteen Kalottireittiä pitkin Ruotsin puolella.
 

Kuohkimajärven autiotupa olisi ollut myös mukava paikka yöpyä. Siitä käsin olisi voinut käydä käppäilemässä norjan ja Ruotsin puolella ja palata yöksi tupaan. Halusin kuitenkin yöpyä ”keskellä ei mitään”, avotunturissa, tunturikankaalla, paljakalla tai vastaavassa paikassa, koska sellainen oli vielä kokematta. Ympäristö vaikutti riittävän turvalliselta tällaisesta noviisistakin. Ratkaisuni osoittautui hyväksi ja tyytyväisenä kuljin vielä tuvan kautta. Yöpyjiä tuvalla olikin ollut useita, joten omaa rauhaa etsiessäni, oli hyvä, että jatkoin edellisiltana matkaa.


Kuohkimajärven tuvalta lähdettyä, polku kulkee Norjan rajan tuntumassa poroaidan vierustalla, loivassa ylämäessä. Auringon paahtaessa yhä kuumemmin, hieman varjostava tunturikoivikko oli mukava etappi kulkea. Polku nousi yhä ylemmäs, kunnes saavuin vihdoin avoimelle paikalle. Näkymä aukeni joka puolelle. Edessä häämötti Pikku-Malla, kauimpana Saana. Iso-Malla vasemmalla puolella vähän epämääräisenä. Aivan ihana paikka tauolle. Muutkin olivat huomanneet tämän kivan paikan ja siinä kohtasinkin reissun ensimmäiset kulkijat, isomman ruotsalaisten ryhmän ja muutaman muun päiväretkeilijän.

Olen hyvin hidas patikoimaan. Puhunkin samoilusta mielelläni. Joskus saattaa olla, ettei vain ole energiaa, joskus polvi vihoittelee, joskus vaan on mukava haahuilla omaan tahtiin. Kiire tarttuu. Kun porukat ohittaa polulla, tulee ajatelleeksi, onko tapani kulkea oikea. Pitäisikö olla aina reipas ja tavoitella pitempiä päivämatkoja. Olenko liian huonokuntoinen? Mitä ne minusta ajattelee, kun olen polun tukkona? No, eihän se näin ole. Teen omaa matkaa ja nautin siitä. Pahin itseni arvostelija olen minä itse. Kun asettaa tavoitteet oman kunnon ja rajoitusten mukaan, tekee sitä mistä itse nauttii, ei ole väliä, kuinka kauan etapilla menee. Yksin kulkiessa ristiriitoja ei tule kuin itsensä kanssa ja aikaa myöten nekin ovat vähentyneet.

Oikaisin itseni kankaalle. Oli todella kuuma ja tauko teki hyvää. Sää oli kirkas ja näkymää silmän kantamattomiin. Voi kun tuon kaiken saisi itselle, mutta niinhän minä sen sainkin! Voin vieläkin palata tuohon hetkeen. Pilvet lipuivat taivaalla, maa oli lämmin eikä kukaan hoputtanut matkaan.

Reilun tauon jälkeen jatkoin patikointia. Lämpömittari näytti tasan +30 astetta. En osannut varautua niin kovaan auringon paahteeseen, eikä mukanani ei ollut aurinkovoidetta. En uskaltanut olla lyhythihaisessa paidassa, koska niskassani tuntui jo lievää auringon polttamaa. Ei auttanut mennä kuin pitkässä merinovilla puserossa. Vaikka se oli ohut, saapuessani Kilpisjärvelle haisin aivan lampaalle puseron kastuttua hiestä.


 

Maisemat olivat koko luonnonpuiston alueella kauniit. Oli tunturikoivikkoa, avonaista tunturikangasta, rosoista rakkaa, näkymiä silmän kantamattomiin. Maanpinnat kumpuilevia ja kuin rosoisen sametin peittämiä. Juomavettä sai muutamasta tunturipurosta ja lopulta Kitsin-putouksella pääsi nauttimaan raikkaasta, vesiputouksen raikastavasta ilmasta. Kuulin, että loppukesästä Mallan kyyneleet olivat miltei ehtyneet, mutta heinäkuun puolessa välissä, vesi vielä ryöppysi melko runsaana.



Vielä heinäkuussa tunturikasvillisuutta oli runsaasti. Ruusuruoho on yksi suosikeistani ja sitä kukki myös putouksen reunalla. Tunturikasvit ansaitsevat aivan oman lukunsa. Palaamme siis vielä näihinkin maisemiin.



Seuraava etappi kulki rakkakivikossa ja lievästi alamäkeen. Harmi kun luonnonpuistossa ei saa yöpyä, sillä tullessani vehreälle tunturikankaalle vähän ennen Pikku-Mallaa, olisi ollut jo mukava leiriytyä. Tarkoitukseni oli vielä kavuta Pikku-Mallalle, mutta siinä vaiheessa tuntui, että se saa jäädä toiseen kertaan. Minulla ei ollut vielä tietoa yöpaikasta ja yritin ehtiä Kilpisjärven retkikeskukseen suihkuun.


Vinkit Mallan luonnonpuistoretkeen

https://www.luontoon.fi/malla/reitit
Reitin voi kulkea jalkaisin edestakaisin kilpisjärvi – Kuohkimajärvi -Kilpisjärvi
Malla-laiva kulkee kesällä useamman kerran päivässä kolmen valtakunnann rajapyykin läheisyyteen. Katso aikataulut ja hinnat Malla-laivan omilta sivuilta.
Luonnonpuiston säännöt kieltävät puiston puolella yöpymisen, mutta Kuohkimajärven tuvalla ja sen ympäristössä voi yöpyä. Norjan ja ruotsin puoli ei ole enää luonnonpuistoa, joten siellä saa leiriytyä vapaasti.
Jos ei ole mahdollisuutta tehdä yön yli retkeä, eikä pysty koko matkaa Kilpisjärvi – Kuohkimajärvi (11 km) kulkemaan, suosittelen retkeä Kilpisjärveltä Pikku-Mallalle. Jo sillä matkalla on ihanat maisemat. Ja jos voimia on, niin Kitsin-putous on vielä ihan saavutettavan matkan päässä. Kauneimpia maisemia, missä olen ollut.
Kuohkimajärven ja Kitsin-putouksen välillä oli muutamia juomakelpoisia puroja ja ilmeisesti jokin lähdekin. Purot ovat helppo ylittää.
Suosittelen vaellussauvoja. Jalkavaivaisena suosin niitä aina, varsinkin rinkan kanssa kulkiessa.

Ajankohta: 20.7. – 21.7. 2019
Ei juurikaan ötököitä
Tunturikasvillisuus kukkeimmillaan
Päivällä helle, yöllä kylmä
Reitti: Kilpisjärvi – Kuohkimajärvi (laivalla) – Norja (pari kilometriä rajalta)- Kuohkimajärvi – Mallan luonnonpuisto – Kilpisjärvi kävelymatkaa yhteensä noin 15 km.
Helppo yhden yön soolopatikointi.
Geokätköjä: Muutamia Ruotsin ja norjan puolella


Lähetä kommentti