Kävimme vähän aikaa sitten sitten työporukkamme kanssa Ruunaalla laskemassa koskia. Siitä tuli mieleen tämä ensimmäinen yli yön patikointini muutamia vuosia sitten. Muitakin, lyhyempiä reittivaihtoehtoja ovat Neitijärven 22 km ja Vastuuniemen kerros 9 km. Neitijärven kierroksella joki ylitetään soutamalla. Katso reittiselostukset Luontoon.fi sivulta.
Aloitin patikoinnin Neitikoskelta ja kuljin Koskikierrosta vastapäivään. Yön olin Saunaniemessä. Toiselle päivälle tuli ehkä liian pitkä matka tarvottavaksi. Olisin voinut viettää vielä yhden yön kosken pauhussa, niin viimeiset viisi kilometriä eivät olisi olleet niin kovaa puurtamista.
Neitikoski - Saunaniemi
Jätin syyskuisena aamuna auton Neitikosken parkkipaikalle ja siitä parin kilometrin päästä pääsin jo kosken rannoille. Haapavitjalla ylitin kosken hienoa riippusiltaa pitkin. Matka jatkui Mustapyörteelle, jossa pidin ruokatauon. Muita kulkijoita ei juurikaan ollut.
Yöpaikkaan Saunaniemeen kuljin Huuhkajanvaaran näkötornin kautta, josta oli hienot näkymät Neitijärvelle. Saunaniemessä olin hyvissä ajoin, joten oli hyvää aikaa valmistautua ennalta vähän jännittämääni yöhön.
Muita yöpyjiä ei sattunut samaan paikkaan. Vieraskirjan mukaan kulkijoita oli kuitenkin ollut samana päivänä. Pilkoin puita, keitin Neitijärven vettä, lämmitin ruokaa, tutustuin niemennokkaan. Auringon laskiessa paikka osottautui oikein kauniiksi. Taivas värjääntyi oranssiksi, jota kuvatessa aika vierähtikin mukavasti.
Yöpaikkaan Saunaniemeen kuljin Huuhkajanvaaran näkötornin kautta, josta oli hienot näkymät Neitijärvelle. Saunaniemessä olin hyvissä ajoin, joten oli hyvää aikaa valmistautua ennalta vähän jännittämääni yöhön.
Muita yöpyjiä ei sattunut samaan paikkaan. Vieraskirjan mukaan kulkijoita oli kuitenkin ollut samana päivänä. Pilkoin puita, keitin Neitijärven vettä, lämmitin ruokaa, tutustuin niemennokkaan. Auringon laskiessa paikka osottautui oikein kauniiksi. Taivas värjääntyi oranssiksi, jota kuvatessa aika vierähtikin mukavasti.
Tarkoituksenani oli nukkua teltassa, mutta päätinkin nukkua laavussa, koska en ollut ikinä tehnyt niin. Yö oli kylmä, mutta kun laitoin kaikki vaatteet päälle, sain jopa nukuttua lopulta ihan hyvin. Tähtitaivas ja kuutamo olivat kauniita. Myöhemmin kuulin, että lämpötila oli käynyt yöllä nollassa.
Omakohtainen kokemus on usein se paras oppi. Vaikka miten lukisi eräkirjallisuutta ja opiskelisi asioita retkikursseilla, ne toki helpottavat, nopeuttavat ja voi säästää rahaa, mutta kun värisee yöllä kesämakuupussissa, sen jälkeen tietää, että pitää olla toisenlainen pussi. Ja sekin selviää kokeilemalla, että makuualustalla on iso merkitys hyviin yöuniin. Ja että teltassa olisi ollut lämpimämpi kuin laavussa. Ja että kuutamolla on hyvä olla silmälaput.
Saunaniemi - Neitikoski
Aamulla heräsin auringon noustessa. Maisema oli verhoutunut sumuun ja kun kirkas auringonvalo siivilöytyi sumun seasta, aamu oli täydellinen. Lämmittelin itseäni ja aamupalaa nuotion loimussa.
Matka jatkui Saunaniemestä metsä- ja suo-osuuksilla, kunnes saavuin taas kosken rannoille. Ruokatauon pidin Murroopuron nuotiopailalla.
Siikakosken ylitin riippusillan kautta ja kuljin rantoja pitkin Niskalahteen asti. Siinä vaiheessa laskin, että matkaa autolle on noin 10 km. Alkoi epätoivoinen loppumatka ja viimeiset 5 kilometriä olivat jo pienoista kärsimystä kipeiden jalkapohjien takia. Olin kuitenkin osannut arvioida kävelytahtini eikä matkaan mennyt suunniteltua pidempään.
Reissu meni suunnitellusti, vaikka en ollut varautunut kylmään yöhön. Päivisin oli aurinkoista ja lämmintä. Ruokaa oli sopivasti ja pystyin pitämään ruokatauot niin, ettei aivan valtavaa nälkää ehtinyt tulemaan. Vettä oli vähän mukana ja loput keitin pintavesistä. Rinkka painoi 13 kg ja se tuntui ihan sopivalta.
Ruunaan Koskikierros kulkee melko tasaisessa ja helppokulkuisessa maastossa ja oli yleensä hyvin merkitty. Huuhkajanvaaralle oli päivän päätteeksi rinkkaselässä jo vähän raskasta kavuta, mutta ei sekään tuntunut pahalta. Loppumatka oli puuduttavaa mäntymetsää Neitikoskelle saakka, jonka pauhu kuului kauas.
