Miltä kuullostaisi näkkäri, jossa on leivän lisäksi päälliset mukana ja vieläpä kuivatussa muodossa? Aika hyvältä mielestäni, joten tässä tulee vaelluksellakin hyväksi testatuttu siemennäkkileipä. Se paras näkkäri.
Paratiisikuruun vaeltaminen kuullostaa lähes pyhiinvaellukselta. Olin jo jonkin aikaa haaveillut ensinnäkin vaelluksesta erämaassa eli merkattujen reittien ulkopuolella ja toiseksi Paratiisikuru houkutteli keskellä karua tunturimaisemaa. Lopulta rohkaisin mieleni, ja kun muutenkin kaikki lokasahtivat paikoilleen varusteita ja ajankohtaa myöten, toteutin suunnitelmani. Yksinvaelluksesta luovuin, koska ajattelin, etten pystyisi nauttimaan kaikesta täysin siemauksin jännityksen vuoksi: Olin epävarma suunnistustaitojeni suhteen ja toki puhelinverkkojen ulkopuolella olisin aika pulassa, jos olisi sattunut jotain odottamatonta. Sain mukaani kuopiolaisen "outdoor siskon". Kiitokset hänelle vielä tätäkin kautta!
Paratiisikuruun ja takaisin
11.8.20
Osittain Kolin kansallispuiston alueella kulkeva Herajärven kierros jakaa mielipiteitä. Yleensä siitä sanotaan, että se on keskivertoa rankempi suurten korkeusvaihteluiden takia ja maisemat ovat hienoja. Jotkut tykkää, toiset sanoo, että se on tylsä. Ehkä silloin odotukset ovat olleet liian korkealla. Mielestäni reitti on hieno, ja se rankkuus tekee siitä vielä hienomman. Itse kuljen maltillisesti ja yritän suhteuttaa matkat ja vauhdin oman jaksamisen mukaan. Uurastus palkitaan sopivin välimatkoin tulevilla hienoilla maisemilla ja tunnelmilla.
Jos haluaa nauttia koskien kuohuista niin paljon, että korvat humisevat vielä jälkeenkin päin, Ruunaan Koskikierros on siihen just sopiva retkipaikka. 31 km pitkä reitti kulkee koskien rannoilla, mutta myös metsäosuuksia on. Huuhkajanvaaralle nousu on mukava poikkeus muuten tasaisessa maastossa. Tämä reitti on helppo ja mielestäni tämä sopii hyvin vaikka ensimmäiseksi yksinvaellukseksi tai lasten kanssa kuljettavaksi.
Ruunaan Koskikierros
27.6.20
Helppo vhh eli vähähiilihydraattinen retkiruoka syntyy kuivatusta jauhelihasta, kuivatuista wokkivihanneksista, mausteista ja rasvasta. Tandoorikana on herkullinen ruoka, johon kuuluu tietyt mausteet, kookosmaito ja rasvaksi laitetaan kookosöljyä ja/tai voita. Tämän kanssa maistuu myös vhh-naanleipä.
Tandoorikanaa vhh-retkiruokana
16.6.20
Jos mielessäsi on helppo ja vähän pitempi kuin yhden yön vaellus, niin Pyhä – Luoston kansallispuisto sopii siihen mainiosti. Oletko ensimmäisiä kertoja vaeltamassa yksin, haluat kokea mahtavat maisemat koko matkalla, kuljet lasten kanssa, olet epävarma, pystytkö kulkemaan pitkiä matkoja vai haluatko vaan nautiskella? Reitiltä pääsee suht’ helposti pois melkein mistä vaan ja silti pääsee kulkemaan tunturissa upeissa maisemissa suurelta osin ilman hirveää väen paljoutta
Kun on jo aikansa ollut tietyllä ruokavaliolla, ei halua luopua siitä retkelläkään. Päivä- ja yhden yön retkellä se ei ole ongelma, mutta pitemmillä, kun haluaa että kantamukset eivät olisi aivan valtavan painavia, pitää jo vähän suunnitella syömisiään.
Retkiruokaa ketona
5.5.20
Mikonpolku on luontopolku Tohmajärvellä, Saarionvaaralla. Sen pituus ei ole kuin pari kilometriä, mutta arvata saattaa, kun vaaroilla ollaan, korkeusvaihtelua senkin edestä. Pääreitti on lenkki vaaran huipulla, mutta polulta lähtee toinen polku, joka kulkee vaaran juurelle ja sieltä vaaran ympäri lähtöpisteeseen. Lähtöpaikkoja on useita.
Mallan luonnonpuisto on yksi kauneimmista paikoista, joissa olen käynyt. Sinne on helppo poiketa ilman yöpymisiäkin ja huonompi jalkaiset voivat tehdä lyhyemmän retken ja nähdä kuitenkin Mallan huikaisevan kauniin luonnon ja nähtävyydet.
Ensimmäisessä osassa kerroin matkasta Kilpisjärveltä Kuohkimajärven kautta Norjaan ja tässä toisessa osassa on varsinaisesti luonnonpuistosta.
Adventures can set your soul free. -Quotes´nd Notes
Tänäkin vuonna (2020), kun puhuttiin tykkylumesta, monelle varmaan tuli mieleen Riisitunturi. Tuo Posiolla sijaitsevan tunturin puut taitavat vuosi vuoden jälkeen kerätä päällensä tykkyä.
Tykkylunta syntyy mm. siten, kun suuri määrä ilmassa olevaa kosteutta ulottuu ylempänä olevaan puustoon.
Mutta on muuallakin tykkylumimaisemia, eikä aina tarvitse mennä lappiin! Varmin eteläisin paikka, jossa näitä muumimaisia hahmoja voi käydä ihastelemassa on Koli. Tänä ja viime vuonna tykkytilanne on ollut huono ja hyvä niin, koska vuonna 2018 puihin takertunut lumi vaurioitti kansallispuiston puustoa pahoin. Tilanne oli jopa niin paha, että Kolin huiput olivat "suljetut" vaarallisen tykkylumitilanteen vuoksi.
Henkilökohtainen Facebooktilini ilmoitti tästä kahden vuoden takaisesta retkestä, jonka tein Kolille sen jälkeen, kun sinne sai taas kavuta. Paras tykky oli jo menossa ohi, mutta silti oli kaunista ja hiljaisuus oli korvia hivelevää.
Suurin osa lumesta oli jo sulanut ja varissut pois kuusten oksilta, mutta tunnelma oli vielä kuin talven ihmemaassa. Kuljin lumikengillä osin jo tallattuja polkuja pitkin, mutta jouduin myös ihan umpihankeenkin. Ympärillä kaikki oli valkoista ja hetkeksi menentin jopa tajun sijainnistani. Jonkin aikaa jouduin pohtimaan, minne suuntaan pitää lähteä, jotta löydänn takaisin lähtöpaikkaa.
Vinkit lumiselle Kolin retkelle:
- Lumikenkiä ei välttämättä tarvitse, jos polut ovat tallatut.
- Polut voivat olla liukkaat, nastakengät saattavat olla tarpeen.
- Tulet voi tehdä esimerkiksi Pääministerin nuotiopaikkalla. Puita voi ostaa luontokeskukselta tai tuoda omat puut.
- Kolilla on monta talvireittivaihtoehtoa.
- Tykkylumiaikaan voi olla vaarallista liikkua alueella, mutta luontokeskuksessa osaavat neuvoa, jos asia mietityttää.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
.png)
