Itä-rajan tuntumassa on rauhoitettu luonnonhoitometsä ja se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Sen läpi kulkee Ukonpolku, joka seurailee enimmäkseen Ukonsärkän harjujonoa, mutta reitillä on myös kosteampia paikkoja pitkospuineen. Polku kokonaisuudessaan on 4,5 km pitkä. Ukonlammen rannalla, kauniissa erämaamaisemassa on siisti laavu tulipaikkoineen.

Ukonpolulle pääsin näppärästi Joensuun ladun retkellä. Ajoimme auton metsäautoteitä pitkin pohjoispään parkkipaikalle. Ennen kuin päästiin suojelualueelle, näkyi laajat aukkohakkuualueet. 

Suojelualueella viimeistään pääsi erämaatunnelmaa. Polku oli toki selkeä ja reitti merkitty, mutta puut ja metsät olivat vanhoja. Palokoroja oli merkkinä aiemmista metsäpaloista. Karhun jätökset polulla muistutti, kenen mailla ollaan. Muhkurainen mänty kiinnitti huomion. Mikähän sitäkin vaivaa?

 

Laavu oli kauniilla paikalla. Koska meillä oli hyvin aikaa, eikä ollut vielä nälkä, osa meistä käveli vielä loppupätkän eli 2 km polkua eteläpään parkkipaikalle. Polku kulki särkkää pitkin ja näkymät olivat Ukonlammelle kauniit. Alkoi olla jo vähän ruskaa.

Todella mielenkiintoiseksi paikka muuttui, kun kurkisti laavun sisällä olevaan postilaatikkoon. Vieraskirjan lisäksi siellä oli kansio ja kirja. Tekstit oli kirjoittanut mies, joka oli vuosien ajan käynyt laavulla ja kirjoittanut päiväkirjanomaisesti ajatuksia ja tapahtumia ylös. Kirjoituksia täydensivät taidokkaat valokuvat. Heräsi ajatus, että tuonne laavulle on joskus tultava ihan ajan kanssa. Olla yötä ja lukea kirjat läpi.

Maisemaa Ukonlammen laavulta ja polun ympäristöä katsellessa, on helppo ymmärtää, kuinka tuosta paikasta  on tullut jollekin se rakas ja merkityksellinen paikka. Siellä tuskin koskaan on nuotiolla ruuhkaa, eikä maiseman kuvaamiseen tarvitse jonottaa. Pieni pala todellista luonnonrauhaa.

 

Reitin tarkempia tietoja: Outdooractive

Ukonpolku Lieksan karttapalvelussa

Koli.fi

ViaKarelia

Minulla oli oikea kamerakin retkellä mukana, mutta muistikortti oli viallinen. Yksikään kuva ei tallentunut, enkä ottanut kännykälläkään kovin montaa otosta. Linkin takaa löytyy kuvia Ukonpolulta: Anssi Vainikan luontokuvia Ukonpolulta.

 

Lähtöpaikat Google mapsissa polun pohjois- ja eteläpäästä:

Ukonpolku Lieksassa Jäkäläkankaan luonnonsuojelualueella

17.2.23


Posiolla sijaitsevassa Riisitunturissa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2018. Se oli myös ensimmäinen askeleeni kohti pohjoisen polkuja. Kansallispuisto oli tuolloin hiljainen, en muista tavanneeni siellä silloin ketään. Toisella vierailulla nyt tammikuussa 2023 puistossa ei tarvinnut ollaa enää yksin, ei edes hieman huono sää ollut estänyt muidenkaan retkeilyä.

Riisitunturin tykkylumiset puut ja huurteiset maisemat ovat pyörineet monta vuotta mielessä. Koska en ole käynyt talvella kovinkaan pohjoisessa, Kuusamo ja Riisitunturi tuntuivat helpolta vaihtoehdolta. Sopivan majoitustarjouksen tupsahdettua sähköpostiin, päätin tehdä helpon parin yön reissun ja käydä Riisitunturin tykkyjen keskellä päiväretkellä..

Tällä kertaa kävin siis vain tunturin laella, mutta kesäretkellä kiersin Riisin rääpäisyn. Kesäkuvia onkin mukava katsella talvella, niin kokosin niitä myös tähän julkaisuun.

Riisitunturi 16.1.2023

Armoton sääkarttojen kyttääminen johti lopputulokseen, että maanantaina olisi juuri auringon noustessa muutaman tunnin poutainen hetki. Yöllä oli satanut märkää lunta noin 10 cm, taivas oli tasaisen harmaa ja lämpötila +-0 astetta. Takana oli 500 km ajomatkaa, joten ei passannut nyt enempää empiä. Lähdin Rukalta sopivasti auringon noustessa ja heti sateen loputtua ajelemaan kohti Riisitunturille vievää tietä ja toivoin yön sateiden jälkeen tien olevan jo auratun. Matkalla aurinko vähän pilkisteli, mutta pilvet olivat kuitenkin raskaammat ja pysyttelivät auringon edessä.



Kääntyessäni noin 3 km pituiselle metsätielle, huokaisin helpotuksesta: Tie oli aurattu, eikä se ollut sohjosta pehmeä. Mielessä oli edellisenä viikonloppuna tapahtunut auton parkkeeraus kapean tien varteen kotipuolessa. Tien reuna oli pehmeä ja ajoin liian reunaan. En päässyt pois, ennen kuin olin lapioinut lumipenkan imaisseen auton lapiolla esiin ja renkaiden alle maata näkyviin.
 
 Perääni kääntyi kaksi tila-autoa. Tie ei ollut niin paha, mitä kuvittelin ja vastaan tulleen auton kanssa ohituskin onnistui hyvin. Perillä oli jo muutama muukin auto.

 


 

Päätin jättää lumikengät autoon ja lähdin kulkemaan jalkaisin moottorikelkkauraa pitkin. Se oli ajettu jo valmiiksi tallaantunutta polkua mukaellen. Polku kantoi hyvin, mitä nyt välillä jalka upposi vähän syvemmälle. Moottrikelkkaura oli ajettu tunturin laelle, mutta siitä eteenpäin polku oli nietosten peitossa. Uusi lumi hohti vitivalkoisena, eikä ollut toivoa erottaa, mistä kannattaisi jatkaa matkaa. Kuljinkin tuulen tuivertaessa tunturin laelta takaisin autolle samaa reittiä pitkin ja sateen taas alkaessa, päätin jättää autiotuvalla käynnin pois. 

 

Matkalla Riisitunturin huipulle, selvisi tila-autoissa matkaavan ulkomaalaisia, joilla oli täysi kameravarustus mukana. Kai tämä Suomen kauneimmaksi maisemaksi mainostettu paikka sitten kerää matkailijoita myös toiselta puolelta maapalloa. Tykkylumisia puita ja metsiä on myös muuallakin, mutta Riisitunturi on helppo saavuttaa.

Riisitunturi, Riisin rääpäisy  27.6.2018

Kesäinen käynti tunturissa kuvina






Riisitunturi on helposti saavutettavissa ja maisemaltaan ja maastoltaan niin kivaa, että seuraavaksi olisikin mukava tehdä muutaman yön kesäkelin vaellus.

 


Riisitunturin talvi ja kesä

9.2.23

Tilaa: Blogitekstit ( Atom )

Blogin instagram