Koska syksyllä 2021 miehelläni oli päiväseltään käynti Savon puolella, päätin käyttää tilaisuuteni hyväkseni ja kävin patikoimassa pienen päivälenkin Seinävuoren rotkolaaksoon. Kuljin Mäkisalo - Karankalahti retkeilyreittiä pitkin. Olen vuonna 2019 keväällä kävellyt alkupätkän Joensuun ladun retkellä, mutta tämä viimeinen etappi jäi kävelemättä polvivaivojen takia.

Mäkimaja- Karankalahti retkeilyreitti Seinävuoren rotkolaaksosta menee merkitty retkeilyreitti, noin 20 km, Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta Kaavinkosken kodalle.

Reitit kulkevat poluilla ja metsäautoteillä. Ei kovin kummoiset nähtävyydet, mutta sain liikuntaa hieman jo viileässä säässä, keräsin pienen pussilliset suppilovahveroita, juttelin metsästäjien kanssa metsästysmajalla... Päivän olisi voinut käyttää huonomminkin.

Mieheni jätti minut Oravintien varteen, josta kuljin Konttimäen kautta Mäkimajan metsästysmajalle. Siellä olikin vanhempaa porukkaa ja minulle esiteltiin paikan historiaa ja vanhaa koulurakennusta, joka toimii oikein mainiona pitopaikkana. Lisää voi lukea Mäkijärven metsämiesten kotisivulta.



Seinävuoren rotkolaaksoon pääsee autolla ihan äärelleen. Lähtöpaikalla on uudehkot nuotiopaikka ja todella tilava kota. Tällä kertaa tulin polkupitkin rotkon keskivaiheille, ja kiersin reitin ympäri vastapäivään kodalle. Retkeilijöitä oli muutamia ja tulet valmiina.









 

Hyvä reittikertomus itse rotkon ympäri on Retkipaikalla.

Linkki P-paikalle:

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6972364.752336948&e=574566.0989351756&title=Sein%C3%A4vuoren%20laavu%20ja%20P-paikka&desc=&zoom=9&layers=%5B%7B%22id%22:2,%22opacity%22:100%7D%5D

Täältä lähdin kävelemään:

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6975797.918490067&e=576728.7987220554&title=L%C3%A4ht%C3%B6paikka&desc=&zoom=8&layers=%5B%7B%22id%22:2,%22opacity%22:100%7D%5D

 Tuusniemen esite Rotkolaaksosta 

Seinävuori - Mäkimaja reitti retkikartalla:  https://www.retkikartta.fi/?featureClass=lipas-routes&id=519218

https://www.tuusniemi.fi/fi/retkeilyreitistot 



Seinävuoren rotkolaakso Tuusniemellä

perjantai 4. marraskuuta 2022


Koloveden kansallispuisto on tunnettu hyvänä melonta- ja veneilykohteena. Vesiltä käsin näkee jylhiä kallioseinämiä ja kalliomaalauksia. Leiripaikkoja on saarissa. Moottorikäyttöiset vempeleet on kielletty puiston alueella... Mutta minä maakrapuna, en niihin ole vielä päässyt vesiltä käsin tutustumaan. Olen kerran käynyt melomassa matalan kynnyksen melontakursilla, mutta en ole uskaltautunut vielä tämän harrastuksen pariin.

Olikin vähän yllätys, että Nahkiaissalon luontopolku ja Hirviniemi olivat todella mukavat käyntikohteet ja yöpymispaikat. Voin lämpimästi suositella myös muillekin kuin vettä vieroksuville retkeilijöille.

Hirviniemi

Koloveden ohi on tullut kesällä 2022 ajeltua aika monta kertaa. Tullesani elokuun loppupuolella  Salamajärveltä ja Pyhä-Häkin kansallispuistoista, päätin yöpyä Koloveden rannalla. Aamulla sieltä ei olisi pitkä matka ajella Outokumpuun, kun sinne oli sillä kertaa asiaa.

 

Ajelin jo illan hämärtyessä hiekkatietä pitkin kohti parkkipaikkaa. Edellä ajeli toinen auto ja vähän tuskastelin, että onkohan perillä miten monta muuta telttailijaa. Jouduin kuitenkin kulkemaan otsalampun valossa, etsimään ennestään tuntemattomassa paikassa yöpymispaikkaa, enkä ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella.

Olin päättänyt yöpyä Hirviniemessä, sillä kävelymatkaa sinne ei ollut kuin noin 1 km ja polku ei olisi niin kivikkoinen ja haastava kuin Lohilahteen menevä polku. Pakattuani autossa hajallaan olevat varusteet rinkaan, suuntaisin kulkuni kohti Hirviniemeä. Alkumatka meni metsätietä pitkin ja loppu olikin mukavaa polkua. Yritin korvat höröllä kuullostella, kuuluuko leirielämän ääniä, mutta ympärillä oli aivan hiljaista. Perille saavuttuani ei näkynyt eikä kuulunut mitään merkkejä muista ihmisistä.

Kiersin leiripaikan ensin ympäri. Olen huomannut, että on hyvä hahmottaa, missä on huussi ja muut tarvittavat rakenteet. Sen jälkeen arvioin parhaan telttapaikan. Hirviniemi osottautuikin paremmaksi telttailupaikaksi kuin Lohilahti. Tasaisia paikkoja oli runsaasti. Tulipaikkoja oli kaksi. Uimaan pääsi laiturin vierestä hiekkapohjaiseen järveen. 



Pystytin ensiksi teltan ja laitoin nukkumisvarusteet valmiiksi. Sen jälkeen pilkoin vähän puita, laitoin nuotion tulille ja hiillosta odotellessa kävin pulahtamassa yllättävän lämpöiseen veteen. Nautin pimeydestä ja yksin olosta tällä kertaa. Kuuntelin kyllä edelleen, kuuluuko ihmisääniä riisuutuessani ilkosilleni ja kahlatessani veteen otsalampun valossa. Oli taivaallista päästä huuhtomaan päivän hiet pois laskevan auringon vielä vähän kajastaessa puiden takaa. Veteen oli helppo mennä, eikä tarvinnut pelätä polvien kolahtelevan kivikkoihin. Vaihdoin lämpöiset villavaatteet päälle ja menin istuksimaan nuotion ääreen. 

Osasinko nauttia silloin tuosta hetkestä? Olen sitä usein miettinyt jälkeen päin palattuani milloin mistäkin. Hätäilinkö liikaa? Pelkäsinkö turhaan? Kaipasinko seuraa?

Vähitellen rauhoituin paistaessani makkarat hiilloksella ja nauttiessani hiljaisuudesta ja loppukesän hämäryydestä. Kävin nukkumaan levollisin mielin.

 

Tutkimusmatka Hirviniemen kärkeen

Aamutoimien jälkeen jätin teltan vielä kuivumaan ja suuntasin kulkuni kartalla mielenkiintoiselta näyttävän niemen kärkeen. Sinne oli muodostunut selvä polku. Perillä oli hienot kalliot, joiden päällä piti tietysti kiipeillä ja kierrellä. Pystysuoran kallioseinämän kolossa näytti olleen nuotiopaikka ja mielikuvitus lähtikin laukkaamaan ja miettimään, onko tämä ollut joskus muinoin piilopaikkana. Tulia oli pidetty takkamaisessa syvennyksessä ja ulkopuolelle oli ladottu kivia puoliympyrän muotoon. Nyt kivet olivat paksun sammaleen peitossa, joten tuskin siinä oli ihan äsken iltaa istuttu.

 



Nahkiaissalon luontopolku ja Lohilahti

 

Palattuani autolle vaihdoin rinkan pienempään reppuun ja mukaan vähän evästä, juomista, uikkarit ja pyyhkeen. Polku oli tosiaan kivikkoinen, mutkitteleva ja ylös ja alas menevä. Metsä oli vanhaa ja isoja kiviä peitti paksut sammaleet. Infotauluissa oli kerrottu vanhan metsän elämästä.

Poikkesin Lohilahteen, jossa on iso puolikota, nuotiopaikka vähän syrjemmässä, huussi ja laituri. Maasto on todella kivikkoista ja kallioista, mutta teltoile oli rakennettu muutamia lavoja.

 

 

Syötyäni eväät, odottelin vähän aikaa yhden bussilastillisen eläkeläisiä poistuvan paikalta, vaihdoin uikkarit ja pulahdin taas kerran yllättävän lämpimään veteen. Lohilahdessa ranta oli kivikkoinen ja muistaakseni siinäkään laiturissa ei ollut tikkaita.

Kiersin koko luontopolun ympäri. Polku kulki vanhassa metsässä ja kerran se nousi vähän korkeammalle kalliolle, josta näki puiden runkojen lomitse kolovedelle. Tutkin sieniä ja sammalia ja pikkuruinen aarnisammal sai minut polvistumaan kantojen juurille. Ehkä sen bongasin... Mörrimöykkyä en kuitenkaan nähnyt, vaikka niitäkin varmasti tuolla satumaisessa metsässä asustaa.












Maakravun Kolovesi

maanantai 24. lokakuuta 2022

 

Pirhun kierto on 17 km pitkä rengasreitti aivan itärajalla Ilomantsissa. Se kulkee Koivusuon luonnonpuiston halki ja Koitajoen rantamilla. Koivusuo on Pohjois-Karjalan ensimmäinen luonnonpuisto ja itse suo on Suomen suurimpia keidassuoalueita.

Olen suunnittelemassa muutaman yön retkeä Koitajoelle ja kaivelin kuvia kameran kätköistä esiin vuonna 2020 syyskuussa käymältä Pirhun kierrokselta. Tänä vuonna en suuntaa tuonne, vaikka luulen, että se on se hienoin reitti. (Oikeasti luulen, että Koitajoen rannoilta löytyy kyllä hienoja maisemia ja paljon mielenkiintoista koettavaa). Haluaisin kulkea Tapion taipaleen, mutta koska se ei ole rengasreitti, joudun vähän sumplimaan. Tähän palataan, jos retki toteutuu.

Koivusuon luontopolku ja Pirhun kierto

Pirhun kierto on hyvä aloittaa Polvikoskelta. Parkkipaikalle mahtuu useampi auto. Seuraavana onkin ensimmäinen tulipaikka. Teltoille muistaakseni oli ihan mukavasti paikkoja.

 


Opastetaulussa kerrotaan, että  luontopolku kulkee läpi upeimman Pohjois-Karjalaisen suo- ja metsäluonnon Koivusuolta läpi Pirhunvaaran vanhojen metsien. Luontopolku on siis 8 km. Polkua kun jatkaa eteen päin, se jatkuu Pirhun kiertona. Kun kulkee suojelualeen rajan yli, sen huomaa. Jos ei välttämättä halua kulkea reittiä lenkkinä, polun toki voi kävellä samaa reittiä takaisin ja näin säästyy näkemästä aukkohakkuita ja kivilouhoksia. Valitettavasti kultakaivoksen äänet kantautuvat kauas.

Luontopolku on merkitty oransseilla maalimerkeillä. Koivusuon luonnonpuiston alueella liikkuminen on sallittu vain tätä merkittyä polkua pitkin. 


Suuri suoalue erotti Pirhuvaaran ja Pirhun tilan ympäristöstään. 1940-luvulla suon poikki oli rakennettu kapulatie. Kapulatien puut ovat painuneet vähitellen suohon ja suokasvillisuus on peittänyt ne. Kapulatien voi paikkapaikoin hahmottaa erilaisena kasvillisuutena pitkospuiden vierellä. Sarat ja heinät kasvavat niissä kohdin runsaana.

Polku poikkeaa Pirhunvaarassa vanhan metsänvartian talolla, Pirhun tilalla. Eikö tässä olisikin viehättävä paikka pitää lammaspaimenviikkoja? Täällä saattaa kyllä villipedot olla liian lähellä.






Pirhun tilan jälkeen luontopolku vaihtuu Pirhun kiertona ja loppumatka kulkee talousmetsien ja aukkohakkuiden läpi. Ennen Koidanvaaran laavua on vetolautta Koitajoen yli. Laavu on ihan hyvä, mutta aivan vieressä on louhos, josta saataa kuulua muuta ääntä kuin linnun laulua. Suomen luonto.fi sivulla on kivasti kirjoitettu juttu alueesta, jossa mm. kerrotaan, että "Koitajoen rannalla sijaitsevalla Koidanvaaran laavulla ei ulvo susi vaan kaivinkone". Vaaran kupeesta louhitaan diabaasia mm. hautakiviin.







Vähän ennen Verkkopudaksen autiotupaa polku sukeltaa suojelualueelle. Autiotupa on oikein viehättävällä paikalla ja itsessään suloinen mökki. Tässä olisi mukava viettää hämäränhyssyä kynttilän valossa ja kaminan lämmössä. 



 

Asumajoella on vielä laavu ja sen jälkeen on vetolautta. Tässä kohtaa voi jatkaa reittiä vielä leimuukämpälle ja tehdä vähän pitempi kierros. Minä suunnistin  takaisin autolle jo illan hämärtyessä.




Koivusuon luonnonpuisto ja Pirhun kierto

maanantai 10. lokakuuta 2022

Blogin instagram