Koloveden kansallispuisto on tunnettu hyvänä melonta- ja veneilykohteena. Vesiltä käsin näkee jylhiä kallioseinämiä ja kalliomaalauksia. Leiripaikkoja on saarissa. Moottorikäyttöiset vempeleet on kielletty puiston alueella... Mutta minä maakrapuna, en niihin ole vielä päässyt vesiltä käsin tutustumaan. Olen kerran käynyt melomassa matalan kynnyksen melontakursilla, mutta en ole uskaltautunut vielä tämän harrastuksen pariin.
Olikin vähän yllätys, että Nahkiaissalon luontopolku ja Hirviniemi olivat todella mukavat käyntikohteet ja yöpymispaikat. Voin lämpimästi suositella myös muillekin kuin vettä vieroksuville retkeilijöille.
Hirviniemi
Koloveden ohi on tullut kesällä 2022 ajeltua aika monta kertaa. Tullesani elokuun loppupuolella Salamajärveltä
ja Pyhä-Häkin kansallispuistoista, päätin yöpyä Koloveden rannalla.
Aamulla sieltä ei olisi pitkä matka ajella Outokumpuun, kun sinne oli
sillä kertaa asiaa.
Ajelin jo illan hämärtyessä hiekkatietä pitkin kohti parkkipaikkaa. Edellä ajeli toinen auto ja vähän tuskastelin, että onkohan perillä miten monta muuta telttailijaa. Jouduin kuitenkin kulkemaan otsalampun valossa, etsimään ennestään tuntemattomassa paikassa yöpymispaikkaa, enkä ollut kovinkaan sosiaalisella tuulella.
Olin päättänyt yöpyä Hirviniemessä, sillä kävelymatkaa sinne ei ollut kuin noin 1 km ja polku ei olisi niin kivikkoinen ja haastava kuin Lohilahteen menevä polku. Pakattuani autossa hajallaan olevat varusteet rinkaan, suuntaisin kulkuni kohti Hirviniemeä. Alkumatka meni metsätietä pitkin ja loppu olikin mukavaa polkua. Yritin korvat höröllä kuullostella, kuuluuko leirielämän ääniä, mutta ympärillä oli aivan hiljaista. Perille saavuttuani ei näkynyt eikä kuulunut mitään merkkejä muista ihmisistä.
Kiersin leiripaikan ensin ympäri. Olen huomannut, että on hyvä hahmottaa, missä on huussi ja muut tarvittavat rakenteet. Sen jälkeen arvioin parhaan telttapaikan. Hirviniemi osottautuikin paremmaksi telttailupaikaksi kuin Lohilahti. Tasaisia paikkoja oli runsaasti. Tulipaikkoja oli kaksi. Uimaan pääsi laiturin vierestä hiekkapohjaiseen järveen.
Pystytin ensiksi teltan ja laitoin nukkumisvarusteet valmiiksi. Sen jälkeen pilkoin vähän puita, laitoin nuotion tulille ja hiillosta odotellessa kävin pulahtamassa yllättävän lämpöiseen veteen. Nautin pimeydestä ja yksin olosta tällä kertaa. Kuuntelin kyllä edelleen, kuuluuko ihmisääniä riisuutuessani ilkosilleni ja kahlatessani veteen otsalampun valossa. Oli taivaallista päästä huuhtomaan päivän hiet pois laskevan auringon vielä vähän kajastaessa puiden takaa. Veteen oli helppo mennä, eikä tarvinnut pelätä polvien kolahtelevan kivikkoihin kuten Etelä-Konnevedellä. Vaihdoin lämpöiset villavaatteet päälle ja menin istuksimaan nuotion ääreen.
Osasinko nauttia silloin tuosta hetkestä? Olen sitä usein miettinyt jälkeen päin palattuani milloin mistäkin. Hätäilinkö liikaa? Pelkäsinkö turhaan? Kaipasinko seuraa?
Vähitellen rauhoituin paistaessani makkarat hiilloksella ja nauttiessani hiljaisuudesta ja loppukesän hämäryydestä. Kävin nukkumaan levollisin mielin.
Tutkimusmatka Hirviniemen kärkeen
Aamutoimien jälkeen jätin teltan vielä kuivumaan ja suuntasin kulkuni kartalla mielenkiintoiselta näyttävän niemen kärkeen. Sinne oli muodostunut selvä polku. Perillä oli hienot kalliot, joiden päällä piti tietysti kiipeillä ja kierrellä. Pystysuoran kallioseinämän kolossa näytti olleen nuotiopaikka ja mielikuvitus lähtikin laukkaamaan ja miettimään, onko tämä ollut joskus muinoin piilopaikkana. Tulia oli pidetty takkamaisessa syvennyksessä ja ulkopuolelle oli ladottu kivia puoliympyrän muotoon. Nyt kivet olivat paksun sammaleen peitossa, joten tuskin siinä oli ihan äsken iltaa istuttu.
Nahkiaissalon luontopolku ja Lohilahti
Palattuani autolle vaihdoin rinkan pienempään reppuun ja mukaan vähän evästä, juomista, uikkarit ja pyyhkeen. Polku oli tosiaan kivikkoinen, mutkitteleva ja ylös ja alas menevä. Metsä oli vanhaa ja isoja kiviä peitti paksut sammaleet. Infotauluissa oli kerrottu vanhan metsän elämästä.
Poikkesin Lohilahteen, jossa on iso puolikota, nuotiopaikka vähän syrjemmässä, huussi ja laituri. Maasto on todella kivikkoista ja kallioista, mutta teltoile oli rakennettu muutamia lavoja.
Syötyäni eväät, odottelin vähän aikaa yhden bussilastillisen eläkeläisiä poistuvan paikalta, vaihdoin uikkarit ja pulahdin taas kerran yllättävän lämpimään veteen. Lohilahdessa ranta oli kivikkoinen ja muistaakseni siinäkään laiturissa ei ollut tikkaita.
Kiersin koko luontopolun ympäri. Polku kulki vanhassa metsässä ja kerran se nousi vähän korkeammalle kalliolle, josta näki puiden runkojen lomitse kolovedelle. Tutkin sieniä ja sammalia ja pikkuruinen aarnisammal sai minut polvistumaan kantojen juurille. Ehkä sen bongasin... Mörrimöykkyä en kuitenkaan nähnyt, vaikka niitäkin varmasti tuolla satumaisessa metsässä asustaa.
%20(1).jpg)
