Ns. Luiron kierros on vakiintunut reitti Urho Kekkosen kansallispuiston syrjävyöhykkeellä. Reittiä ei ole merkitty maastoon kuin aivan Kiilopään lähettyvillä, mutta polut ovat selkeät, jos ei aivan poluttomille reiteille halua lähteä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Hetta - Pallas retkeilyreitti on Suomen vanhin merkitty vaellusreitti ja on sitä luonnehdittu myös Suomen kauneimmaksi. Pallaksella olen käynyt vuonna 2017 viikon mittaisella ruskaretkellä, jolloin teimme porukalla päiväretkiä. Ihastuin seutuun ja Pallaksen tuntureiden pehmeisiin piirteisiin. Viikko oli sateinen ja sumuinen, mutta välillä näin pilkahduksia kaukomaisemista ja ruska hehkui auringon pilkahdellessa kuurosateiden välillä. Tällä kertaa tuli nähtyä muutakin kuin vain ruskaa ja sadetta.
Jos linnut kiinnostaa, Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on varsinkin keväisin ja syksyisin oikea lintuparatiisi. Siellä saattaa nähdä esimerkiksi jopa 400 laulujoutsenta muuttomatkallaan ja lukuisia muita lintuja. Nyt olin liikkeellä keskikesällä 2023 ja mukana ei-niin-kiinnostunut kulkija, niin vierailu tässä kansallispuistossa jäi pikaiseksi iltakävelyksi ja jaloitteluksi usean sadan kilometrin automatkan jälkeen.
Olen monta vuotta miettinyt lempipaikkaani ja on minulla se yksi pieni paikka lähiluonnossa, jonne on helppo mennä ja mukava käydä. Mutta että palaisin pidemmälle vaellukselle yhä uudelleen samaan paikkaa... Enpä tiedä! On niin paljon nähtävää ja uusia alueita ihmeteltäväksi, että miksi menisin aina samaan paikkaan? Tällä kertaa olin jo kolmatta kertaa Urho Kekkosen kansallispuistoon menossa ja kuinkas sitten kävikään?
Etäläisen Suomen ikimetsä humisee Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. Se on muinoin ollut maata, joka ei ole kelvannut kenellekkään ja jäänyt valtion liikamaaksi kulkuyhteyksien puutteen ja soisen maan vuoksi. Meidän onneksi. Metsä on saanut kasvaa koskemattomana ja sinne pääsee nyt viehättävää, puiden reunustamaa (ja asfaltoitua) tietä pitkin. Tie kulkee kansallispuiston halki. Lue lisää www.luontoon.fi/pyha-hakki
Kolin ja Kolin kansallispuisto tarjoaa monipuolisesti nähtävää ja tekemista ympärivuoden. Koska en ole kovin innokas talviretkeilijä, suunnittelin itselleni sopivan yönyliretken, jossa ei tarvitse itseään viedä äärimmilleen umpihangessa, pimeässä, kylmässä nälkäisenä ja viluisena. Tältä retkeily talvella minusta tuntuu. Ehkä vähän liioittelua, mutta tässä tulee kertomus miun leppoisasta ja helposta retkestä.
Yhden yön tarina Kolilta
2.5.23
Posiolla sijaitsevassa Riisitunturissa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2018. Se oli myös ensimmäinen askeleeni kohti pohjoisen polkuja. Kansallispuisto oli tuolloin hiljainen, en muista tavanneeni siellä silloin ketään. Toisella vierailulla nyt tammikuussa 2023 puistossa ei tarvinnut ollaa enää yksin, ei edes hieman huono sää ollut estänyt muidenkaan retkeilyä.
Riisitunturin talvi ja kesä
9.2.23
Koloveden kansallispuisto on tunnettu hyvänä melonta- ja veneilykohteena. Vesiltä käsin näkee jylhiä kallioseinämiä ja kalliomaalauksia. Leiripaikkoja on saarissa. Moottorikäyttöiset vempeleet on kielletty puiston alueella... Mutta minä maakrapuna, en niihin ole vielä päässyt vesiltä käsin tutustumaan. Olen kerran käynyt melomassa matalan kynnyksen melontakursilla, mutta en ole uskaltautunut vielä tämän harrastuksen pariin.
Olikin vähän yllätys, että Nahkiaissalon luontopolku ja Hirviniemi olivat todella mukavat käyntikohteet ja yöpymispaikat. Voin lämpimästi suositella myös muillekin kuin vettä vieroksuville retkeilijöille.
Maakravun Kolovesi
24.10.22
"Et ollut salamana perillä" tokaisi mieheni, kun lähetin viestin olevani määränpäässäni melko myöhään iltapäivällä Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Salamajärven kansallispuiston luontotuvalla Koirasalmella. Matkaan meni tuhottamasti aikaa, sillä "väritin" geokätköilyn merkeissä kuntakarttaa vihreäksi. Reissussa olin elokuun loppupuolella 2022.
"Nytkö ne suuruudenhullut savolaiset ovat keksineet, että heillä on vuoria?" naureskeli työkaverini, kun kerroin meneväni kolmen vuoren vaellukselle Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Aivan tuulesta temmattua vuorinimitykset alueen jyrkkäpiirteiselle maastolle ei ole, sillä mäet ovat muinaisten vuoristojen juuria, kovaa graniittia, jotka ovat aikojen kuluessa kuluneet mataliksi.
Kolmen vuoren valloitus
24.8.22
Suomen suurin kansallispuisto, Lemmenjoki, kutsui minua kesällä 2022 Saamenmaan vaellukselle. Lemmenjokikin on omanlaatuinen, kuten muutkin kansallispuistot, mutta siellä ihmisen toiminta on jättänyt merkkejä maisemaan huomattavasti. Onhan kullan etsiminen, kaivaminen ja huuhdonta ollut vuosikymmenien ajan merkittävää toimintaa ainakin siihen saakka, kun koneellinen kullan etsiminen kiellettiin vuonna 2020 puiston alueella.
Kesän 2021 ensimmäinen vaellusyritys suuntautui Suomen pienimpään kansallispuistoon. Tai ei aivan. Koska olin aiemmin patikoinut Petkeljärven reitit, suuntasin retkeilykeskukselta Keltasilmän laavulle, joka sijaitsee hieman kansallispuiston ulkopuolella. Telttayön jälkeen kävelin pitkin Taitajan taivalta Tetrijärven laavulle ja sieltä takaisin Keltasilmälle Ravajärvi-Petkeljärvi reittiä pitkin. Näin lähti kesän 2021 telttaretket käyntiin. Jutun lopussa joitain ajatuksia uusien juttujen testauksesta kuten paljasjalkakengät rinkan kanssa.
Ametistiesiintymiä on Suomessa Pyhä-Luoston alueella useita. Niitä ei voi mennä ihan mistä vaan kaivelemaan, mutta maksua vastaan voi valita kahdesta eri paikasta sopivan.
Pyhä-Luoston ametistikaivokset
16.3.21
Paratiisikuruun vaeltaminen kuullostaa lähes pyhiinvaellukselta. Olin jo jonkin aikaa haaveillut ensinnäkin vaelluksesta erämaassa eli merkattujen reittien ulkopuolella ja toiseksi Paratiisikuru houkutteli keskellä karua tunturimaisemaa. Lopulta rohkaisin mieleni, ja kun muutenkin kaikki lokasahtivat paikoilleen varusteita ja ajankohtaa myöten, toteutin suunnitelmani. Yksinvaelluksesta luovuin, koska ajattelin, etten pystyisi nauttimaan kaikesta täysin siemauksin jännityksen vuoksi: Olin epävarma suunnistustaitojeni suhteen ja toki puhelinverkkojen ulkopuolella olisin aika pulassa, jos olisi sattunut jotain odottamatonta. Sain mukaani kuopiolaisen "outdoor siskon". Kiitokset hänelle vielä tätäkin kautta!
Paratiisikuruun ja takaisin
11.8.20
Osittain Kolin kansallispuiston alueella kulkeva Herajärven kierros jakaa mielipiteitä. Yleensä siitä sanotaan, että se on keskivertoa rankempi suurten korkeusvaihteluiden takia ja maisemat ovat hienoja. Jotkut tykkää, toiset sanoo, että se on tylsä. Ehkä silloin odotukset ovat olleet liian korkealla. Mielestäni reitti on hieno, ja se rankkuus tekee siitä vielä hienomman. Itse kuljen maltillisesti ja yritän suhteuttaa matkat ja vauhdin oman jaksamisen mukaan. Uurastus palkitaan sopivin välimatkoin tulevilla hienoilla maisemilla ja tunnelmilla.
Jos mielessäsi on helppo ja vähän pitempi kuin yhden yön vaellus, niin Pyhä – Luoston kansallispuisto sopii siihen mainiosti. Oletko ensimmäisiä kertoja vaeltamassa yksin, haluat kokea mahtavat maisemat koko matkalla, kuljet lasten kanssa, olet epävarma, pystytkö kulkemaan pitkiä matkoja vai haluatko vaan nautiskella? Reitiltä pääsee suht’ helposti pois melkein mistä vaan ja silti pääsee kulkemaan tunturissa upeissa maisemissa suurelta osin ilman hirveää väen paljoutta
Tänäkin vuonna (2020), kun puhuttiin tykkylumesta, monelle varmaan tuli mieleen Riisitunturi. Tuo Posiolla sijaitsevan tunturin puut taitavat vuosi vuoden jälkeen kerätä päällensä tykkyä.
Tykkylunta syntyy mm. siten, kun suuri määrä ilmassa olevaa kosteutta ulottuu ylempänä olevaan puustoon.
Mutta on muuallakin tykkylumimaisemia, eikä aina tarvitse mennä lappiin! Varmin eteläisin paikka, jossa näitä muumimaisia hahmoja voi käydä ihastelemassa on Koli. Tänä ja viime vuonna tykkytilanne on ollut huono ja hyvä niin, koska vuonna 2018 puihin takertunut lumi vaurioitti kansallispuiston puustoa pahoin. Tilanne oli jopa niin paha, että Kolin huiput olivat "suljetut" vaarallisen tykkylumitilanteen vuoksi.
Henkilökohtainen Facebooktilini ilmoitti tästä kahden vuoden takaisesta retkestä, jonka tein Kolille sen jälkeen, kun sinne sai taas kavuta. Paras tykky oli jo menossa ohi, mutta silti oli kaunista ja hiljaisuus oli korvia hivelevää.
Suurin osa lumesta oli jo sulanut ja varissut pois kuusten oksilta, mutta tunnelma oli vielä kuin talven ihmemaassa. Kuljin lumikengillä osin jo tallattuja polkuja pitkin, mutta jouduin myös ihan umpihankeenkin. Ympärillä kaikki oli valkoista ja hetkeksi menentin jopa tajun sijainnistani. Jonkin aikaa jouduin pohtimaan, minne suuntaan pitää lähteä, jotta löydänn takaisin lähtöpaikkaa.
Vinkit lumiselle Kolin retkelle:
- Lumikenkiä ei välttämättä tarvitse, jos polut ovat tallatut.
- Polut voivat olla liukkaat, nastakengät saattavat olla tarpeen.
- Tulet voi tehdä esimerkiksi Pääministerin nuotiopaikkalla. Puita voi ostaa luontokeskukselta tai tuoda omat puut.
- Kolilla on monta talvireittivaihtoehtoa.
- Tykkylumiaikaan voi olla vaarallista liikkua alueella, mutta luontokeskuksessa osaavat neuvoa, jos asia mietityttää.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)
.png)
