Kaupallinen yhteistyö Calazon kanssa.
Kun huhtikuussa 2025 selasin sähköpostia, olin pudota tuolilta. Calazon uutiskirjeessä kerrottiin, että toukokuussa oli kirjapainosta putkahtamassa maailmaan upouusi retkeilyopas Pohjois-karjalasta. Edellisestä oppaasta onkin vierähtänyt aikaa. Vuonna 2004 ilmestynyt Pohjois-Karjalan vaellusopas on kyllä aika kattava, mutta kahdessakymmenessä vuodessa vanhentunut.
Jos linnut kiinnostaa, Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on varsinkin keväisin ja syksyisin oikea lintuparatiisi. Siellä saattaa nähdä esimerkiksi jopa 400 laulujoutsenta muuttomatkallaan ja lukuisia muita lintuja. Nyt olin liikkeellä keskikesällä 2023 ja mukana ei-niin-kiinnostunut kulkija, niin vierailu tässä kansallispuistossa jäi pikaiseksi iltakävelyksi ja jaloitteluksi usean sadan kilometrin automatkan jälkeen.
Etäläisen Suomen ikimetsä humisee Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. Se on muinoin ollut maata, joka ei ole kelvannut kenellekkään ja jäänyt valtion liikamaaksi kulkuyhteyksien puutteen ja soisen maan vuoksi. Meidän onneksi. Metsä on saanut kasvaa koskemattomana ja sinne pääsee nyt viehättävää, puiden reunustamaa (ja asfaltoitua) tietä pitkin. Tie kulkee kansallispuiston halki. Lue lisää www.luontoon.fi/pyha-hakki
Kolin ja Kolin kansallispuisto tarjoaa monipuolisesti nähtävää ja tekemista ympärivuoden. Koska en ole kovin innokas talviretkeilijä, suunnittelin itselleni sopivan yönyliretken, jossa ei tarvitse itseään viedä äärimmilleen umpihangessa, pimeässä, kylmässä nälkäisenä ja viluisena. Tältä retkeily talvella minusta tuntuu. Ehkä vähän liioittelua, mutta tässä tulee kertomus miun leppoisasta ja helposta retkestä.
Villi itä houkutteli minua jälleen syksyllä 2022 pienelle ja helpolle retkelle Koitajoen reiteille. Olen kulkenut Pirhun kierroksen päiväselti aiemmin ja käynyt myös alueen eteläpäässä Hanhikosken tuvalla, mutta Tapiontaival oli kokonaisuudessaan vielä käymättä. Koitajoella on mielenkiintoinen historia ja siellä pääsee parhaimmillaan erämaatunnelmaan, vaikkakin välillä saattaa kuulua auton ääniä ja kultakaivoksen kaukaista meteliä.
Itä-rajan tuntumassa on rauhoitettu luonnonhoitometsä ja se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Sen läpi kulkee Ukonpolku, joka seurailee enimmäkseen Ukonsärkän harjujonoa, mutta reitillä on myös kosteampia paikkoja pitkospuineen. Polku kokonaisuudessaan on 4,5 km pitkä. Ukonlammen rannalla, kauniissa erämaamaisemassa on siisti laavu tulipaikkoineen.
Posiolla sijaitsevassa Riisitunturissa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2018. Se oli myös ensimmäinen askeleeni kohti pohjoisen polkuja. Kansallispuisto oli tuolloin hiljainen, en muista tavanneeni siellä silloin ketään. Toisella vierailulla nyt tammikuussa 2023 puistossa ei tarvinnut ollaa enää yksin, ei edes hieman huono sää ollut estänyt muidenkaan retkeilyä.
Koloveden kansallispuisto on tunnettu hyvänä melonta- ja veneilykohteena. Vesiltä käsin näkee jylhiä kallioseinämiä ja kalliomaalauksia. Leiripaikkoja on saarissa. Moottorikäyttöiset vempeleet on kielletty puiston alueella... Mutta minä maakrapuna, en niihin ole vielä päässyt vesiltä käsin tutustumaan. Olen kerran käynyt melomassa matalan kynnyksen melontakursilla, mutta en ole uskaltautunut vielä tämän harrastuksen pariin.
Olikin vähän yllätys, että Nahkiaissalon luontopolku ja Hirviniemi olivat todella mukavat käyntikohteet ja yöpymispaikat. Voin lämpimästi suositella myös muillekin kuin vettä vieroksuville retkeilijöille.
Vaikka retkikartta.fi on hyvin kattava kokoelma retkireittejä, siellä ei ole läheskään kaikkia näkyvissä. Yksi puuttuva on Outokummussa, Pohjois-Karjalassa sijaitseva Särkiselän erä- ja luontokeskuksen ja Mustan ja Valkeisen virkistyskalastusalueen ympäristön reitit ja palvelut. Alueella on leirintäalue, jossa on kesäisin kahvio, monenlaista majoittumisvaihtoehtoja, välinevuokrausta ja matkailuinfoa. Kalastukseen on monenlaista palvelua.
"Et ollut salamana perillä" tokaisi mieheni, kun lähetin viestin olevani määränpäässäni melko myöhään iltapäivällä Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Salamajärven kansallispuiston luontotuvalla Koirasalmella. Matkaan meni tuhottamasti aikaa, sillä "väritin" geokätköilyn merkeissä kuntakarttaa vihreäksi. Reissussa olin elokuun loppupuolella 2022.
On helppo uskoa, että paikalliset noidat ovat käyttäneet Juuan Vuokossa sijaitsevaa Porttilouhea noitamenojensa tapahtumapaikkana. Sen verran siellä on magiaa ilmassa ja mahdollisuus kokea jotain suurempaa, kun pitää aistit avoinna. Kävin siellä pikaisesti ensimmäisen kerran lapseni kanssa elokuussa 2020 ja tarkoitus olisi mennä sinne lumien sulettua uudelleen vähän tarkemmin tutkimaan paikkoja.
Räsävaara on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Kolilla heti itse Ukko-Kolin jälkeen. Vaaran laella olevasta näkötornista avautuu hulppeat näköalat kaikille Kolin vaaroille ja Pieliselle.
Lehtoukonhatut ovat korkeita, tuulessa vienosti huojuvia, rauhoitettuja kasveja. Suomessa niitä kasvaa Pohjois-Karjalassa, Kiteellä ja Tohmajärvellä. Jos vierailusi Keski-Karjalassa ajoittuu kesä - heinäkuun vaihteeseen, suosittelen piipahtamaan ukonhattulehdossa. Lehtoukonhattu on Tohmajärven kuntakukka ja niitä kasvaa luonnonvaraisena Tohmajärvellä Piilovaarassa Aconitum kierroksen varrella.
Mikonpolku on luontopolku Tohmajärvellä, Saarionvaaralla. Sen pituus ei ole kuin pari kilometriä, mutta arvata saattaa, kun vaaroilla ollaan, korkeusvaihtelua senkin edestä. Pääreitti on lenkki vaaran huipulla, mutta polulta lähtee toinen polku, joka kulkee vaaran juurelle ja sieltä vaaran ympäri lähtöpisteeseen. Lähtöpaikkoja on useita.
.png)
