"Et ollut salamana perillä" tokaisi mieheni, kun lähetin viestin olevani  määränpäässäni melko myöhään iltapäivällä Keski-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Salamajärven kansallispuiston luontotuvalla Koirasalmella. Matkaan meni tuhottamasti aikaa, sillä "väritin" geokätköilyn merkeissä kuntakarttaa vihreäksi. 

Aika monen kunnan läpi tuli ajettua itärajalta poikki Suomen ja etsittyä milloin mistäkin geokätköjä. Suosittuja "naps ja kops" kätköjä ovat ajoreittien läheisyydessä, mutta huomaamattomissa paikoissa olevat kätköt, hautausmaat ja kirkot. Näistä voisikin tehdä joskus oman julkaisun. Monta mielenkiintoista kohdetta ja kaunista maisemaa on tullut geokätköilyn ansiosta nähtyä. Nyt tuli esimerkiksi pysähdyttyä Kivijärvellä Hevoskivellä. https://www.kivijarvi.fi/sivistys/kulttuuritoimi/nahtavaa/muita-nahtavyyksia

 

Luontotuvalla minua ystävällisesti opastettiin eri reiteille ja päätin sinä iltana käydä 7 km pituisen Pahaojan polun Salamanperän luonnonpuistossa. Seuraavana päivänä suunnittelin käyväni 4,3 km pituisen Pakosuon kierroksen. Molemmilla reiteillä on mahdollisuus nähdä metsäpeuroja.

 

Metsäpeurat

Metsäpeurat oli metsästetty Suomessa sukupuuttoon, mutta 1970 - 1980 lukujen vaihteessa Suomeen tuotiin Siberiasta muutamia peuroja, jotka kotiutuivat hyvin ja ovat lisääntyneet yli 1000 päiseksi laumaksi. Ne elelevät kansallispuiston alueella ja niitä on siellä hyvällä tuurilla mahdollisuus nähdä.

 

Pahapuron lenkki



Pahapuron lenkki kulkee metsissä ja suoalueilla. Yritin kulkea mahdollisimman hiljaa, sillä peurat ovat hyvin arkoja. Valitettavasti tällä kertaa näin vain muutamat peuran jäljet ja jätökset, mutta itse peuroja en. Siinä mielessä polku oli pettymys, sillä ei siellä ollut mitään erityistä nähtävää, vaikka muuten oli hyvä kauniissa ilta-auringossa käpsiä polulla.








Matkalla oli suoniittylato, suuria kilpikaarnaisia mäntyjä, isoja mustikoita notkuvat mustikanvarpuja ja pieniä pirunpeltoja. Ne suuret rakkakivikot ovat Vaatimen kierroksen varrella. Kangasjärven rannalla on pöytä ja penkit, mutta ei huussia eikä nuotiopaikkaa. 

Linkki esitteeseen: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/salamajarvi-pahapuronlenkkifin.pdf

Pakosuon kierros

Seuraavana aamuna lähdin kävelemään Pakosuon ympäri. Tämä reitti olikin jo paljon mielenkiintoisempi kuin Pahapuron lenkki, vaikka peuroja ei tälläkään kertaan näkynyt. Maisemat olivat enimmäkseen suota, välillä polku nousi suosaarekkeisiin ja kulkipa polku pienen suolammen rannassakin.

Lähellä parkkipaikkaa, noin puolenkilometrin päässä, on Sysilammen taukopaikka. Pihapiirissä on autiotuvan lisäksi varaustupia ja niihin kuuluva sauna rannassa. Pihalla oli nuotiopaikka ja kaivo.

https://www.luontoon.fi/salamajarvi















Peurojen jalanjäljissä Salamajärvellä

perjantai 16. syyskuuta 2022

 

Voiko kirkkotarhassa olla mustia lampaita? Pielpajärven erämaakirkon niityllä ei ollut kuin valkeita, niin ilmeisesti paimen on hoitanut asiansa hyvin. Vitsi vitsi, mutta kaikenlaista sitä yksin kulkiessa pohtiikin.

Lemmenjoen reissulta palattuani heinäkuussa 2022, nukuin yön Ivalossa. Alunperin tarkoitukseni oli lähteä Kevolle, mutta säätiedotus sanoi ei. Ukkosta ja sadetta oli luvassa seuraavan viikon aikana. Muutin suunnitelmaa niin, että lähdin ajelemaan kotia kohti pysähdellen päiväretkille ja yöpyen sopivissa paikoissa. Alun perinkään minulla ei ollut mitään aikataulua eikä mitään varattuja majoituksia. Pystyin nukkumaan autossa tai teltassa. Tämän yhden yön nukuin katon alla lakanoiden välissä.

Hyvin nukutun yön jälkeen ajelin Ivalosta takaisin Inariin Pielpajärven polun alkupisteeseen. Paikalla on isohko parkkialue ja huussit.

Polku kulkee aarnimetsässä, joka oli täynnä siirtolohkareita. Aivan mielettömästi kiviä! Vaelluksen jälkeen jalkani olivat väsyneet ja polku tuntui raskaalta kävellä, kun kiviä ja juurakoita piti väistellä ja ylittää. Muuten polku ei ole mikään mahdoton kulkea. Järviä ja lampia oli matkan varrella useita. Matkaa tuli noin 10 kilometriä, kun kävelin samaa polkua kirkolta takaisin. Kirkolle olisi mahdollista tulla myös veneellä Inarin järven risteilyn yhteydessä Pielpavuonon venesatamaan ja tulla kävellen pois.


Pielpajärven kirkko oli juuri sellainen kuin kuvissakin. Alueen ja rakennusten historiasta oli info-taulut. Alueella on autiotupa, nuotiopaikka ja huussit.

Oli mukava päiväretki verrytellen jalkoja ilman rinkkaa. Miettien, mitä kaikkea isot kivet olivat nähneetkään, katsella miten lampaat niityllä pötköttelivät kiireettöminä kuitenkin tehden tärkeää työtään pitäen huolta perinnemaisemasta. Välillä pieni sadekuuro pyyhkäisi yli. 


 



https://www.inarinseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/pielpajarven-eramaakirkko

https://www.luontoon.fi/inari/reittikuvaukset#Pielpajarvi

Päiväretkellä Pielpajärven erämaakirkolla

perjantai 9. syyskuuta 2022

Blogin instagram