Jos linnut kiinnostaa, Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto on varsinkin keväisin ja syksyisin oikea lintuparatiisi. Siellä saattaa nähdä esimerkiksi jopa 400 laulujoutsenta muuttomatkallaan ja lukuisia muita lintuja. Nyt olin liikkeellä keskikesällä 2023 ja mukana ei-niin-kiinnostunut kulkija, niin vierailu tässä kansallispuistossa jäi pikaiseksi iltakävelyksi ja jaloitteluksi usean sadan kilometrin automatkan jälkeen.
Olen monta vuotta miettinyt lempipaikkaani ja on minulla se yksi pieni paikka lähiluonnossa, jonne on helppo mennä ja mukava käydä. Mutta että palaisin pidemmälle vaellukselle yhä uudelleen samaan paikkaa... Enpä tiedä! On niin paljon nähtävää ja uusia alueita ihmeteltäväksi, että miksi menisin aina samaan paikkaan? Tällä kertaa olin jo kolmatta kertaa Urho Kekkosen kansallispuistoon menossa ja kuinkas sitten kävikään?
Olen ottanut kaurapuuron mukaan ruokavaliooni ja syön sen usein illalla päivälliseksi. Haudutan kaurapuuron kattilassa ja sekoitan siihen vaihdellen erilaisia kuivattua marjajauhetta, kookoshiutaleita ja siemeniä. Valmiin puuron päälle laitan raejuustoa ja marjoja. Olen saanut näihin puuroihin tyhjennettyä kaapeista kaikenlaisia pussinpohjia esim. pähkinäjauhoja ja -rouheita, jotka ovat meinanneet jäädä syömättä.
Kaupallinen yhteistyö Vivokaupan kanssa
Monenlaisten lonkka- ja jalkaongelmien takia ostin ensimmäiset paljasjalkakengät talvella 2019 sisäkengiksi töihin. Ne olivat Vivobarefoot Kannat. Kengät tuntuivat hyviltä ja vähitellen oma pj-kavalkadi on kasvanut. On ulkoiluun sopivia kenkiä, tennareita, ballerinoja, talvisaappaita, nilkkureita, salille sopivat, sukkakenkiä jne. Korvatunturin reissulla yhdet pj tennarit olivat leirikenkinä, mutta varsinaiset kengät olivat jäykähköt vaelluskengät. Palatessani tunturista, kengät painoivat jalkaa. Kuljin loppumatkan leiriin sukkasillani. Seuraavana päivänä tallustelin pj-tennareilla takaisin autolle ja ajattelin, että nyt on aika vaihtaa myös varsinaiset vaelluskengät paljasjalkakenkiin.
Etäläisen Suomen ikimetsä humisee Pyhä-Häkin kansallispuistossa Saarijärvellä. Se on muinoin ollut maata, joka ei ole kelvannut kenellekkään ja jäänyt valtion liikamaaksi kulkuyhteyksien puutteen ja soisen maan vuoksi. Meidän onneksi. Metsä on saanut kasvaa koskemattomana ja sinne pääsee nyt viehättävää, puiden reunustamaa (ja asfaltoitua) tietä pitkin. Tie kulkee kansallispuiston halki. Lue lisää www.luontoon.fi/pyha-hakki
Kolin ja Kolin kansallispuisto tarjoaa monipuolisesti nähtävää ja tekemista ympärivuoden. Koska en ole kovin innokas talviretkeilijä, suunnittelin itselleni sopivan yönyliretken, jossa ei tarvitse itseään viedä äärimmilleen umpihangessa, pimeässä, kylmässä nälkäisenä ja viluisena. Tältä retkeily talvella minusta tuntuu. Ehkä vähän liioittelua, mutta tässä tulee kertomus miun leppoisasta ja helposta retkestä.
Villi itä houkutteli minua jälleen syksyllä 2022 pienelle ja helpolle retkelle Koitajoen reiteille. Olen kulkenut Pirhun kierroksen päiväselti aiemmin ja käynyt myös alueen eteläpäässä Hanhikosken tuvalla, mutta Tapiontaival oli kokonaisuudessaan vielä käymättä. Koitajoella on mielenkiintoinen historia ja siellä pääsee parhaimmillaan erämaatunnelmaan, vaikkakin välillä saattaa kuulua auton ääniä ja kultakaivoksen kaukaista meteliä.
Itä-rajan tuntumassa on rauhoitettu luonnonhoitometsä ja se kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Sen läpi kulkee Ukonpolku, joka seurailee enimmäkseen Ukonsärkän harjujonoa, mutta reitillä on myös kosteampia paikkoja pitkospuineen. Polku kokonaisuudessaan on 4,5 km pitkä. Ukonlammen rannalla, kauniissa erämaamaisemassa on siisti laavu tulipaikkoineen.
Posiolla sijaitsevassa Riisitunturissa vierailin ensimmäisen kerran kesällä 2018. Se oli myös ensimmäinen askeleeni kohti pohjoisen polkuja. Kansallispuisto oli tuolloin hiljainen, en muista tavanneeni siellä silloin ketään. Toisella vierailulla nyt tammikuussa 2023 puistossa ei tarvinnut ollaa enää yksin, ei edes hieman huono sää ollut estänyt muidenkaan retkeilyä.
.png)
