SOCIAL MEDIA

Lehtoukonhatut ovat korkeita, tuulessa vienosti huojuvia, rauhoitettuja kasveja. Suomessa niitä kasvaa Pohjois-Karjalassa, Kiteellä ja Tohmajärvellä. Jos vierailusi Keski-Karjalassa ajoittuu kesä - heinäkuun vaihteeseen, suosittelen piipahtamaan ukonhattulehdossa. Lehtoukonhattu on Tohmajärven kuntakukka ja niitä kasvaa luonnonvaraisena Tohmajärvellä Piilovaarassa Aconitum kierroksen varrella.


 

Aconitum kierros on kokonaisuudessaan 6,5 km pitkä ja kiertää ympäri kirkkoniemeä. Mukava polku kokonaisuudessaan, mutta lehtoukonhattuja pääsee ihastelemaan myös hieman lyhyemmällä lenkillä, kuten minä tein. Poden hieman kipeää jalkaa, niin tämä muutaman kilometrin matka oli sopiva jonkin verran korkeusvaihteluita sisältävässä maastossa.

Jätin auton vireän nuolen kohdalle ja kuljin pinkin reitin.

Jätin auton hautausmaan pienelle parkkialueelle, punaisten muistomerkin läheisyyteen. Keltaisilla maalimerkeillä viitoitettu luontopolku lähtee vasemmalle, mutta kiersin myötäpäivään eli lähdin oikelle. Reitti on merkattu melko hyvin koko kierroksen. Pitkospuut ovat joiltain osin huonossa kunnossa ja märällä kelillä liukkaat. 


Polku kulkee monenlaisessa maastossa. Pääosin on vanhahkoa metsää, mutta matkalla on myös kosteikkoja. On lehtipuuvaltaista metsää, sekametsää, pimeää kuusikkoa ja lehtoa. Välillä kuljetaan pellon piennarta. Kultturikohteisiin kiinnostuneelle on tarinoita, kuinka kirkkoväki on muinoin kulkenut kirkkopolkua pitkin, mistä Kapakanpelto on saanut nimensä jne. Sijaitseehan tämä luontopolku Tohmajärven kirkon läheisyydessä Kirkkoniemessä.

Ihaninta tässä luontopolussa ovat tietenkin itse lehtoukonhatut. Olen 1,5 m pitkä, joten ukonhatun kukkavanat heiluvat korkeammalla kuin oma pää. Kukissa käy surina, kun kimalaiset ja muut pörriäiset surraavat kukinnoissa. Mesiangervot kukkivat myös runsaasti tuoksuen hunajalle. Auringon valo siivilöityy ympäröien puiden välistä.

Alue, jossa ukonhatut kasvavat, ei ole iso. Tunnelma on rauhoittava, ehkä jopa mystinen. Kun laskeudutaan hieman korkeammalta alas laaksoon, mielessä jo käy ajatus, että ei niitä kasveja ole ollenkaan olemassa, pian kuitenkin ensin suuren lehdet kiinnittävät huomion ja kohta silmien korkeudella heiluu jo violetit kukat.

 

Matkan jatkuessa tulee risteys, jossa voi valita myös muita reittejä. Kaunis koivukuja pysäyttää, olkoonkin istutettua metsää. Polku koivikon läpi houkuttelee valitsemaan reitin Piilovaara trailille, joka on 3 km pitkä pyöräilyyn sopiva polku. 



kuljin kuitenkin luontopolun viitoittamaa tietä taikaisin parkkipaikalle.


Aconitum kierroksen kuvaus ja kartta

Tohmajärvi seura ry: Aconitun kierros 

Karelianpolut

Luontoportti: Lehtoukonhattu

Piilossa Piilovaarassa - Aconitum kierros Tohmajärvellä

maanantai 5. heinäkuuta 2021


Kananmuna on hyvää, helppoa, energiatiheää ja melko vaivatonta retkievästä kuivattuna. Kuivattua kananmunaa saa ostettua valmiina ja se on ihan käyttökelpoista, mutta sitä on helppo kuivata myös itse. Silloin voi valita juuri sellaiset kananmunat, joista itse tykkää, sillä kananmunien maussa on todella eroja. 

Kuivatusta kananmunasta onnistuu letut ja munakkaat ja lisäksi sitä voi käyttää muihin ruokiin proteiinilisänä ja saostamaan keittoja.

Meille on ostettu tutusta kanalasta suurempi määrä kananmunia kerrallaan, joten kuivasin nyt niistä. Ne ovat ainakin tuoreita.

Ohje kananmunan kuivaamiseen


Riko kananmunien rakenne rikki, mutta älä vaahdota.

Muotoile leivinpaperista (tai foliosta) reunallinen ’vuoka’. Jos jostain löytyisi laakea silikonivuoka, kuivaisin siinä. No, ei siitä vuokaa tullut, kun neljä vatkattua munaa pysyivät hyvin leivinpaperin reunojen sisäpuolella.

Kaada rikotut munat uunipellin päällä olevalle leivinpaperille ja tasoittele varovasti.

Kuivaa kananmunia kiertoilmalla 50 asteen lämpötilassa. Joissain ohjeissa on, ettei kiertoilmalla tarvitse pitää uunin luukkua raollaan, mutta minä laitan puukauhan luukun väliin, niin varmasti kosteus haihtuu pois.

Sekoittele ja kääntele munamassaa välillä. Tarkkaile, ettei kananmuna pääse ruskistumaan.

Neljän munan kuivumiseen kiertoilmalla menee noin 4 - 5 tuntia, riippuen, kuinka ohueksi kerroksessi munamassan saa pellille levitettyä.

Kun kananmuna on mielestäsi kuivaa, hienonna se tehosekoittimella tai kuten minä, kahvimyllyllä. Ostin varta vasten edullisen kahvimyllyn, sillä en saanut muilla laitteilla kovin hienojakoista munajauhetta. Mutta se ei haittaa, vaikka kananmuna jäisi karkeammaksi, sillä se on ennallistunut ihan hyvin karkeampanakin. 

Hienonnuksen jälkeen jauheen voi vielä käyttää lämpimässä uunissa, jotta viimeisetkin kosteudet poistuvat.



Vierastan käyttää säilytyksessä muovipusseja, koska niistä saattaa tarttua muovinmakua ruoka-aineisiin, niin purkitin munajauheen lasipurkkiin ja laitoin jääkaappiin odottamaan vaellukselle lähtöä. Vaellukselle pakkaan munajauheen tuplispussiin.

 

Säilyy: Vähintään vuoden. Säilytän varmuuden vuoksi kylmässä.

Käyttö: Ennallistetaan kylmällä vedellä eli annetaan liota noin 10 minuuttia.

1 muna = 2 rkl munajauhetta + 1 dl vettä

Peruslätty

Nykyisin on aamuisin maistunut letut, tietysti jauhottomina ja sokerittomina, paremmin kuin munakas. Mutta nämä letut sopivat myös tortillaletun tapaisiin ruokiin suolaisen täytteen kanssa. 

2 - 3 rkl kuivattua kananmunaa
1 - 2  tl psylliumia
1 dl vettä
ripaus suolaa


Sekoita kuivattu kananmuna ja psyllium kylmään veteen. Anna ennallistua vedessä noin 10 min. Paista voissa. Blinipannulla annoksesta tulee kaksi lettua.


Kananmunan kuivaaminen kiertoilmauunissa

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021



Kesän 2021 ensimmäinen vaellusyritys suuntautui Suomen pienimpään kansallispuistoon. Tai ei aivan. Koska olin aiemmin patikoinut Petkeljärven reitit, suuntasin retkeilykeskukselta Keltasilmän laavulle, joka sijaitsee hieman kansallispuiston ulkopuolella. Telttayön jälkeen kävelin pitkin Taitajan taivalta Tetrijärven laavulle ja sieltä takaisin Keltasilmälle Ravajärvi-Petkeljärvi reittiä pitkin. Näin lähti kesän 2021 telttaretket käyntiin. Jutun lopussa joitain ajatuksia uusien juttujen testauksesta kuten paljasjalkakengät rinkan kanssa.



Petraniemi - Keltasilmä

Keskiviikkoiltapäivänä suuntasin Joensuusta Ilomantsiin ja tunnin päästä olinkin jo pysäköinyt auton Petkeljärven retkeilykeskuksen parkkipaikalle. Kello 17.00 olin rinkka selässä lukemassa lähtöpisteen ilmoitustaulua, jossa kehotettiin tiukasti pitämään ruuantähteet pois luonnosta, sillä alueella liikkuu yksi karhun erauspentu. Erauspentu on karhuemon vieroittama pentu, joka opettelee elämään omaa elämäänsä.



Rinkka selässä lähdin tarpomaan Kuikan polkua pitkin, joka kulkee kaunista harjua pitkin. Taitajan taival on opastettu kulkemaan hieman lyhyempää reittiä pitkin tässä kohtaa, mutta ajattelin palata sitä kautta pois. Kuikat uiskentelivat järvellä, joita kyllä näkee joka kerta sulan veden aikaan petkeljärvellä käydessä.



Aika pian olinkin jo Keltasilmän laavulla. Kansallispuiston raja kulkee Ruunulammen sillalla. Kansallispuiston puolella ei saa leiriytyä muualla kuin retkikeskuksella, mutta puiston ulkopuolella jokaisenoikeudella missä vain. Keltasilmän laavun ympäristössä on runsaasti paikkoja ja tilaa telttailla ja riippumattoilla. Pystytin leirin suojaiseen paikkaan Joutenjärven rannalle vähän kauemmaksi laavusta. Vihreä teltta maastoutui hyvin maisemaan.



Laavulla oli yöpyjiä ja sen ajan, kun olin paikalla, laavulla oli enemmän tai vähemmän porukkaa. En ihmettele, sillä laavu on tosi kauniilla paikalla ja sinne ei ole retkeilykeskukselta matkaa kuin noin 3 km.



Retkieväiksi en ottanut mukaan mitään muuta kuivattua kuin poronkäristystä testattavaksi. Muut eväät olivat itse paistettuja vhh-riskoja, raejuustopannaria, grillimakkaraa, pari keitettyä kananmunaa, pähkinöitä, vhh-siemenpatukka, tuubikinkkupasteijaa, kahvia ja teetä.



Telttapaikan valittuani ja leirin laitettua pystyyn, päätin tehdä kaasukeittimellä poronkäristyksen. Käristyshän on vhh, mutta olin nyt kuivannut sekaan myös vähän perunamuussia. Pitäisi opetella syömään poronkäristystä jonkun muun kanssa, mutta nyt meni näin. Ehkä sitä voisi kuvitella syövänsä rieskaan käärittynä tai psylliunletun kanssa.

Ensimmäinen teltayö on aina levoton, mutta tällä kertaa ei koti-ikävä vaivannut. Uni tuli helposti. Kello 2.20 havahduin kovaan metakkaan, kun kaikki alueen linnut konsertoivat samaan aikaan. Lopuksi joutsenet töräyttivät, että ”hiljaa” ja aloittivat hillittömän spurttailun pitkin järven pintaa. Sen jälkeen kaikki hiljeni, ja päästiin kaikki taas nukkumaan.


Keltasilmä – Tetrijärvi 5 km

Aamupalan jälkeen päätin jättää teltan samaan paikkaan. Pakkasin rinkkaan vain makuupussin täytteeksi ja kaikki ruuat.



 

 

Taitajan taival kulkee lähes koko matkan Petkeljärven-Putkelanharjun selänteiden päällä. Reitti Tetrijärvelle saakka on kaunista harjujen ja järvien vuorottelua. Paikka paikoin maastossa oli paljon korkeusvaihtelua, mutta sitä ei miestäni ollut liikaa. Reitti voisi sopia hyvin myös lapsiperheille. Tällä välillä ei ollut tylsiä pätkiä! Vaihtelua tuo myös toisen maailmansodan aikaiset juoksuhaudat- ja linnoituskaivannot.



Tetrijärven laavu oli hieno, vaikka seiniin olikin tuherreltu hiilellä. Tetrijärvessä olisi ollut helppo pulahtaa uimaan. Tein pienet tulet, paistoin makkarat ja join järviveteen keitettyä teetä. Sopivasti pakatessa rinkkaa taas lähtökuntoon, paikalle tulivat seuraavat makkaranpaistajat.

Telttapaikkoja ei oikein näkynyt olevan laavun ympäristössä ja en ehkä siinä haluaisi yöpyäkään, sillä laavulle on helppo tulla myös autolla. Tyhjät oluttökit kielivät laavun ”viihdekäytöstä”.



Tetrijärvi – Ravajärven reitti – Keltasilmä 6 km

Jatkoin matkaa takaisin Keltasilmälle Ravajärven reittiä pitkin, joka on ainakin Retkikartta.fi kartalla merkitty reitti. Se on myös hyvin merkitty maastoon, kuten kaikki reitit tähänkin mennessä Petkeljärvellä.



Maisemat olivat selvästi vaatimattomammat kuin Taitajan taipaleella ja reitti kulki jonkin verran hiekkateitä pitkin. Matkalla poikkeisin Taivallammin taistelun muistomerkillä. Vesi uhkasi loppua kesken matkan, joten suodatin järvivettä matkalla. Oli hellepäivä, joten loppumatka alkoi tuntua jo puurtamiselta. Ahvenlammen kohdilla oli metsäpalo alue, joka näytti mielenkiintoiselta. Miloinkohan se oli palanut? Luontoon.fi sivulla kerrotaan, että "Putkelanharjun suojelualueen metsissä näkyy aiempi talouskäyttöhistoria: puusto on tasaikäistä ja lahopuuta on niukasti. Vuonna 2005 Ahvenlammen pohjoispuolella poltettiin 5 hehtaarin metsikkö."

Teltalle tultuani, päätin etten jää enää toiseksi yöksi vaan palaan kotiin. Ratkaisu oli oikea, sillä taisin saada auringonpistoksen ja tuli varmaan juotua liian vähän vettä. Kilometrejä tuli 3,5 km ekana päivänä ja toisena 14 km. 

 

Testatut uudet jutut


Joe Nimble Wandertoes paljasjalkakengät rinkan kanssa: Pitävät pohjat, vedenpitävät kosteikon läpi tallatessa (ei virallisella reitillä), hyvin jaksoin kävellä. Parina seuraavana päivänä tuntui pohkeissa, mutta palautuminen oli nopeaa. Eivät hiostaneet merinovillasukan kassa. Kivasti meni 18 km ekaa kertaa rinkan kanssa, mutta olenhan käyttänyt erilaisia pj kenkiä ja sukkakenkiä jo pari vuotta.


Retki- merkkinen puhallettava tyyny: Reilun kokoinen (isompi kuin aikaisemmat). Voisi olla hyvä, jos ompelisi päälle pehmustetun tyynyliinan. Nukun kyljelläni ja tukeva ja riittävän kokoinen tyyny on välttämätön kipeytyvän olkapäänkin takia.

Haltin Pallas II X-stretch -housut: Joustavat sopivasti, eivät hiostaneet pahasti hellepäivänäkään. Kaipaisin kännykälle isompaa ja näppärämpää taskua. Lahkeissa saisi olla vetoketjut ja samoin ylempänä tuuletusta vasten aukot. Ehkä tuunaan housuja itse. Haluaisin zip-off housut, jotka lyhenisivät capripituuteen. Sellaiset voisi näistä housuista tehdä itse.

Kuivattu perunamuussi poronkäristyksen kanssa: Eihän siitä muussia enää tullut, mutta maistui hyvältä lihan kanssa.

Ostin säärystimet paljaskenkien kanssa käytettäväksi, sillä kengät ovat melko lyhytvartiset. En kuitenkaan tarvinnut niitä käyttää. Ostin myös vedenpitävät sukat, mutta niidenkin testaus jäi toiseen kertaan.




Petkeljärven - Putkelanharjun maisemissa

tiistai 25. toukokuuta 2021



Perinteisiin vaellusruokiin taitaa kuulua kaikenlaiset pikapastat ja nuudelit, mutta ne eivät kovin hyvin sovi vähähiilariseen ruokavalioon retkilläkään. Jokainen tekee omat linjanvetonsa tämän kanssa, mutta itse olen vuosien kuluessa päässyt pasta-addiktiosta eroon, niin en niitä juurikaan mukana repussa kuljettele. Nuudeleita on joskus paketti ollut mukana, josta on riittänyt neljään ateriaan.

Risentan papupasta


20 g on ollut minulle sopiva annos

Viime kesänä mukana oli Risentan papupastaa. Se on valmistettu keltaisista luomusoijapavuista, mutta kun en muita soijatuotteita käytä, niin silloin tällöin käytettynä ei ole minua haitannut. (Sanotaan että soija ei sovi esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavalle, mutta en ota tähän mitään kantaa). Paketissa on ohjeen mukaan neljä annosta (1 annos 50 g), mutta kuten totesin, pasta-addiktio on poissa, niin annos tuntuu ja näyttää valtavalta. Pienempikin riittää tuomaan vaihtelua retkiruokaan ja näin saa vielä hiilarit pienemmäksi, vaikka papupastassa niitä on tavalliseen pastaan verrattuna puolet vähemmän. 25 g annos kuivaa papufettuccine sisältää 4,5 g hiilihydraattia.

Risentan papupastoja on kolmenlaisia, mutta en ole kokeillut muita kuin tätä fettuccinea. Se on valmis käytettäväksi ilman erillistä liotusta. Paketin ohjeen mukaan pastaa keitetään 4-5 minuuttia. Pasta kypsyy myös soossin seassa, samalla kuin se muhiin retkikeittimessä. Papupasta on mauttomampaa kuin oikea vehnäpasta, joten mausteisiin ruokiin se sopii hyvin.

Kuivattu Shirataki

Valmis annos shiratakinuudelia (20g kuivana)

Shiratakinuudeleita olen silloin tällöin käyttänyt kotona, mutta en ole nähnyt niissä mitään lisäarvoa, joten niiden käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi. Vastikään kuulin, että shirataki eli konjackasvista valmistetut ruuat lisäävät suoliston hyvää mikrobikantaa. Otan ehkä sittenkin tämän tiedon valossa shiratakinuudelit käyttöön, vaikka niissä ei todellakaan ole mitään makua.

Jotta muiden ei tarvitse kokeilla turhaan, niin olen kuivannut shiratakinuudeleita. En kommentoi sitä mitenkään muuten, kuin että ei onnistu!

Valmiiksi kuivattuja shiratakinuudeleita on myytävänä, mutta niissä on lisäksi tapiokajauhoa. Se lisää tuotteen hiilaripitoisuutta. Olen paketin ostanut kyseistä tuotetta, mutta ne ovat jääneet käyttämättä epämääräisen ravintosisällön takia. Paketissa on ilmoitettu vain ravintosisältö / 100 g valmistatuotetta. Paljon valmis annos painaa ja onko se itselle sopiva? ei auttanut kuin pistää nuudelit kiehumaan.

Paketissa on siis kuivaa nuudelia 80 g ja takakannessa lukee, että kun niitä keittää 10 -20 minuuttia, nuudelit turpoavat viisinkertaiseksi 15 minuutin keittoajan jälkeen. Jos tässä tarkoitetaan painoa, paketista tulisi 400 g valmista ruokaa. Omassa käytössä 100 g on ehdoton maksimi, joten vaelluksella voisi riittää 50g kastikkeen lisukkeena ehkä.

Keitin kokeeksi oletetun yhden annoksen eli ¼ paketista, joka on 20 g. Keittoaika on retkiruokiin aika pitkä, varsinkin kun käytän yleensä kaasuakeitintä.

Keitettynä 20 g kuivaa nuudelia olikin vain 60 g, mutta ehkä se on ihan sopiva annoskoko. Tämä annos ilman nestettä sisältää hiilaria 8,4 g. Tai sitten annokseen on laskettu vesi mukaan, jolloin painoksi saattaisi tulla 100g.

 

Tavalliset vehnänuudelit

Laskin vertailun vuoksi tavallisen Mama-nuudelien hiilarimäärän, kuin se on myös ilmoitettu valmiista tuotteesta. Paketissa oli ilmoitettu annoksen kooksi 590 g, joten kun 100 grammassa valmista nuudelia on hiilihydraattia 9,2 g, niin koko annoksen hiilarisisältö on yli 54 g! mukaan on todennäköisesti laskettu kaikki mukana tulevat mausteet ja rasvat.

Ravintosisällöt

 

Testi: Vaellukselle sopivat vhh-pastat

torstai 22. huhtikuuta 2021





Tiilikkajärven kansallispuisto on pieni harjujen, vesistöjen ja mäntykankaiden kansallispuisto Pohjois-Savossa aivan Kainuun rajalla. Kohokohtia ovat pitkät hiekkarannat, Täyssinän rauhan rajakivi, Uittoperinteestä kertova Uiton kämppä ja Tiilikan aution torppa ja pienenpieni Kosevan kämppä.

Päätin viime kesänä, että aloitan talviretkeilyn seuraavana talvena. Olen talvisin väsynyt ja kokenut talviretkeilyn haastavaksi, koska minulla on yleensä kylmä tai sitten liian kuuma. Kun termostaatti ei toimi oikein, ei jaksa ruveta säätämään enää yhtään enempää, että valmistautuisi olemaan ulkona päivää pitempää.

 

 Lumet alkoivat jo huveta uhkaavasti ja mielessäni jo ajattelin, että talvitretkeily jäi sitten tältäkin talvelta kokematta. Pääsäisen yhteyteen jättämäni talviloma kuitenkin sai ajatuksen taas heräämään ja päätin käydä ainakin päiväretkellä. Kohteeksi valitsin Tiilikkajärven kansallispuiston, jossa olen paristi kesäkelillä käynyt.

Sääpalvelusta valitsin retkipäiväkseni aurinkoisen sään sadepäivien jälkeen. Lämpöasteita oli muutama. Mukana oli Joensuun ladulta vuokraamani metsäsukset ja iso sompaiset sauvat. Jännitti, kantaako latu enää yhtään, sillä aurinko sulatti hangen pintaa, eikä hankikantoa ollut ladun ulkopuolella yhtään. Latu kantoi hyvin, mutta kun suksivoiteet jäivät kotiin autotallin ovelle, suksien armoton lipsuminen haastoi toden teolla tämän sohvaperunan.  

 

Jätin auton Kajaanintien varteen, josta kesäisin haarautuu kansallispuiston pohjoisosaan vievä pikkutie. Talvisin tietä ei aurata, mutta tietä pitkin tehdään latu Tiilikan hiihdon yhteydessä. Matka taittui suht’ mukavasti lievästi alamäessä Pohjoisniemen parkkipaikalle ja siitä sitten jo kumpuilevassa maastossa Kosevan kämpälle asti. Yhteensä matkaa tuli noin 4 km. Laskeskelin, että minulla ei ole mitään hätää, vaikka eteneminen oli todella hidasta lipsuvien suksien kanssa. Yhteen suuntaan hiihtäen meni noin kaksi tuntia.

 

Kosevan kämpälle saavuttuani, ensimmäiset rakennukset ovat huussi ja puuvarasto. Itse kämppä on vähän kauempana. Hiihtelin kämpälle ja tarkistin puutilanteen. Halkoja oli kasattu kämppään sisälle, mutta niitä ei oltu yhtään pilkottu. Eikä sattunut retkikirvestä mukaan, joten tallustelin takaisin puuvarastolle upottavassa hangessa pilkkomaan sopivan kokoisia puita. Tarkoitus oli pienellä tulella keittää kamiinan päällä kahvit ja paistaa hiilloksella parit makkarat. Harvinaista kyllä, varastossa oli muutama koivuklapi. Pilkoin yhden kynsituliin sopiviksi palasiksi ja rämmin takaisin niiden ja tuohen käppyrän kanssa kämpälle.

 

 



Tuli syttyi helposti kamiinaan. Ilma oli lämmin, eikä tuntunut olevan tarvetta lämmittää kämppääkään pienen vierailuni ajaksi. Mutta kyllä se pienikin tuli tuo retkeen tunnelmaa. Nautin tulen äänestä ja hiljaisuudesta. Vesi kiehui nopeasti pikkukattilassa ja sain kahvia kuksaan. Mutta hiljaisuuden rikkoi kova rähinä kämpän ovella. Kurkistin ikkunasta ja näin oranssien siipien lehahduksen iloisen sirkutuksen saattelemina. Pari kuukkelia tervehti minua ohimennen lentäen kämpän ohi takaisin metsään.

 

Paistoin makkarat, siivosin kämpän ja valmistauduin paluumatkalle. Minulla oli tarkoitus käydä vielä jäitä pitkin katsomassa Täyssinän rauhan rajakivi, mutta vaikka latu kulkikin sen kautta, en uskaltanut enää jäälle mennä. Jäällä oli jo paljon vettä ja Tiilikkajärven kansallispuistostakin oli jo viesti, ettei enää jäälle menemistä suositella.

 

Aurinko paistoi tilauksen mukaan koko retken ajan. Alkumatkan harmitus pitovoiteiden jäämisestä kotiin ja suksien lipsumisesta oli haihtunut ja tiesin ehtiväni hyvin valoisan aikaan autolle ja ihan hyvissä voimissa. Hiihtelin rauhallisesti pitäen juomataukoja usein. Muita retkeilijöitä en nähnyt koko päivänä. Oli aivan ihana päivä! Olkoon ensi talven haasteena yönyliretki.

 

https://www.luontoon.fi/tiilikkajarvi

Pieni hiihtoretki Tiilikkajärven kansallispuistossa

torstai 8. huhtikuuta 2021