SOCIAL MEDIA

Retki Mallan luonnonpuistoon osa 1

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Travel is never a matter of money but or courage. -Paolo Coelho



Arkeni ei ole juurikaan muuttunut entisestä retkeilyn suhteen tänä poikkeuksellisena aikanakaan, kun ei saa kotoa paljoa poistua. Olen kesäretkeilijä ja talvet menevätkin suunnitellessa lumettoman kauden juttuja. Talvisin tulee kyllä ulkoitua lähiluonnossa.

Mutta mikäs sen mukavempaa kuin suunnitella tulevia retkiä! Ensi kesästä en vielä tiedä, ei kukaan vielä tiedä, milloin ja minne voi mennä. Mielessä siintää UK-puisto ja myöhemmin syksyllä, ja varsinkin jos UKK ei toteudu, Hetta – Pallas. Haaveillaan siis tulevista vaelluksista ja muistellaan vanhoja nyt kotoilun aikoina.

Tässä muistelua kesän 2020 käsivarren matkasta. Tämä on helppo ja turvallinen toteuttaa aivan vasta-alkajankin. Ensimmäisenä päivänä kävin heti aamusta Saana-tunturin valloitamassa ja sen jälkeen matkasin Malla-laivalla Kolttaniemeen, josta patikoin Norjan puolelle yöpymään. Retki jatkui seuraavana päivänä Mallan luonnonpuistoon. Tässä juttua ensimmäisestä etapista.

Kilpisjärvi - Kuohkimajärvi


Heinäkuisena iltapäivänä sää oli todella lämmin ja oli vilvoittavaa päästä Malla-laivan kyydissä Kilpisjärven halki Vuonislahteen, kolmen rajan pyykille ja siitä Norjan puolelle. Saana pysyi jykevänä taustalla, meni pitkään, ennen kuin sen silhuetti pieneni edetessämme Kilpisjärvellä.

Kolttalahden satamassa heitin rinkan selkään, odotin reippaimpien vaeltajien menevän edellä ja lähdin itsekin matkaan. Tämä oli ensimmäinen patikointi ulkomailla.

Ensimmäinen etappi menee Ruotsin puolella ja parin kilometrin päästä saavuin Kuohkimajärvelle. Kolmen valtakunnan rajapyykki on ”vain” pyykki, mutta oli hienoa käydä Suomen läntisimmällä rajapyykillä.






Pikaisen ruokailun jälkeen autiotuvalla jatkoin kohti tuntematonta Norjaa. Kartan mukaan matkalla olisi pari puroa. Pysähdyin toisen puron läheisyyteen. Teltalle löytyi helposti paikka. Sai valita just sen parhaimman, sillä ei ollut ristinsielukaan lähimain. Itseasiassa en nähnyt ketään koko aikana. Koiran haukahduksia kuului lähellä olevasta tuvasta, Goldahytasta. En enää jaksanut sinne asti lähteä, koska edellispäiväinen 1000 km ajomatka ja aamuinen Saanan retki jo alkoi tuntua koko kehossa.

Leiriydyin, kävin virkistäytymässä purossa. Vihdoin rauhoituin ja kun sain villasukat jalkaan, virittelin kaasukeittinen. Vaikka syön vähähiilarisesti, mukana oli vähän maissinjyviä. Juhlahetki oli niitä poksutella kaasukeittimellä. Siinä poppareiden poksuessa ja mielen hiljetessä, ajattelin, kuinka onnekas olenkaan. Muutama vuosi sitten luulin, että olin jo menettänyt mahdollisuuden ”kaikkeen kivaan” ja siinä minä nyt istuin ja minulla oli kaikki kiva äärellään.



Katselin teltan suulta, kuinka pöllö tai haukka metsästi. Kotitunturina oli Goldajohka ja kauempana häämötti lumihuippuinen Barras. Pienestä se ilo syntyy.


Seurasin vähän huolestuneena tummien pilvien liikkeitä taivaalla. Oliko tuo ukkonen? Olenko pulassa, jos pahailma nousee? Mietin tosissani, onko telttapaikkani turvallinen. Jyrinä oli kuitenkin kaukana ja rauhoitin mieleni. Aika mennä nukkumaan. Puron solina kuului vähän matkan päästä.

Kaukana kotoa, yksin, keskellä ei mitään ja kuitenkin keskellä ihan kaikkea. Hetkeen mitään ei puutu, mitään en kaipaa, ja samaan aikaan kaipaan niin paljon. Jotain, jota en oikein tahdo sanoiksi pukea.

Nuorempana haaveilin vaeltamisesta, mutta en uskaltanut lähteä yksin. Suunnittelin myös pyöräretkiä, mutta ei tullut lähdettyä. Eikä ollut ketään, kuka olisi toteuttanut kanssani nuo hurjat suunnitelmat. Ehkä minulle sanottiin, että se on turhaa, joutavaa, vaarallista tai en osaa. Oli helppo luovuttaa.



Yöllä havahduin sateen ropinaan. Siitä tuli nuoruuden telttaretket lähisaaressa mieleen. Vedin makuupussin vetoketjun ylös asti kiinni ja nukahdin uudestaan. Yö oli yllättävän viileä, mutta tällä kertaa oli mukana sopivasti lämmin makuupussi, merinovillakerrasto ja äidin neulomat villasukat.

En ikinä malta nukkua teltassa pitkään. Aurinko rupesi lämmittää ja öinen kylmyys oli vaihtunut pian jo tukalaan lämpöön. Mutta kun kulkee yksin, saa mennä omaan tahtiin. Saa herätä niin hitaasti kuin vain haluaa. Keitellä aamukahvia, paistaa munakasta ja siinä välissä pötköttää katsomassa pilvien lipumista taivaalla.



Ajankohta: 20.7. – 21.7. 2019
Ei juurikaan ötököitä
Tunturikasvillisuus kukkeimmillaan
Päivällä helle, yöllä kylmä
Reitti: Kilpisjärvi – Kuohkimajärvi (laivalla) – Norja (pari kilometriä rajalta)- Kuohkimajärvi – Mallan luonnonpuisto – Kilpisjärvi kävelymatkaa yhteensä noin 15 km.
Helppo yhden yön soolopatikointi.
Geokätköjä: Muutamia
Kuuluu isompaan reisuun: Kilpisjärvi, Mallan luonnonpuisto, Gorsabrua ja Lyndgen Norjassa.
https://www.luontoon.fi/malla

Lähetä kommentti