Lehtoukonhatut ovat korkeita, tuulessa vienosti huojuvia, rauhoitettuja kasveja. Suomessa niitä kasvaa Pohjois-Karjalassa, Kiteellä ja Tohmajärvellä. Jos vierailusi Keski-Karjalassa ajoittuu kesä - heinäkuun vaihteeseen, suosittelen piipahtamaan ukonhattulehdossa. Lehtoukonhattu on Tohmajärven kuntakukka ja niitä kasvaa luonnonvaraisena Tohmajärvellä Piilovaarassa Aconitum kierroksen varrella.
Aconitum kierros on kokonaisuudessaan 6,5 km pitkä ja kiertää ympäri kirkkoniemeä. Mukava polku kokonaisuudessaan, mutta lehtoukonhattuja pääsee ihastelemaan myös hieman lyhyemmällä lenkillä, kuten minä tein. Poden hieman kipeää jalkaa, niin tämä muutaman kilometrin matka oli sopiva jonkin verran korkeusvaihteluita sisältävässä maastossa.
 |
| Jätin auton vireän nuolen kohdalle ja kuljin pinkin reitin. |
Jätin auton hautausmaan pienelle parkkialueelle, punaisten muistomerkin läheisyyteen. Keltaisilla maalimerkeillä viitoitettu luontopolku lähtee vasemmalle, mutta kiersin myötäpäivään eli lähdin oikelle. Reitti on merkattu melko hyvin koko kierroksen. Pitkospuut ovat joiltain osin huonossa kunnossa ja märällä kelillä liukkaat.
Polku kulkee monenlaisessa maastossa. Pääosin on vanhahkoa metsää, mutta matkalla on myös kosteikkoja. On lehtipuuvaltaista metsää, sekametsää, pimeää kuusikkoa ja lehtoa. Välillä kuljetaan pellon piennarta. Kultturikohteisiin kiinnostuneelle on tarinoita, kuinka kirkkoväki on muinoin kulkenut kirkkopolkua pitkin, mistä Kapakanpelto on saanut nimensä jne. Sijaitseehan tämä luontopolku Tohmajärven kirkon läheisyydessä Kirkkoniemessä.
Ihaninta tässä luontopolussa ovat tietenkin itse lehtoukonhatut. Olen 1,5 m pitkä, joten ukonhatun kukkavanat heiluvat korkeammalla kuin oma pää. Kukissa käy surina, kun kimalaiset ja muut pörriäiset surraavat kukinnoissa. Mesiangervot kukkivat myös runsaasti tuoksuen hunajalle. Pehmeä, kesän ilta-auringon valo siivilöityi ympärövien puiden välistä.
Alue, jossa ukonhatut kasvavat, ei ole iso. Tunnelma on rauhoittava, ehkä jopa mystinen. Kun laskeudutaan hieman korkeammalta alas laaksoon, mielessä jo käy ajatus, että ei niitä kasveja ole ollenkaan olemassa, pian kuitenkin ensin suuren lehdet kiinnittävät huomion ja kohta silmien korkeudella heiluu jo violetit kukat.
Matkan jatkuessa tulee risteys, jossa voi valita myös muita reittejä. Kaunis koivukuja pysäyttää, olkoonkin istutettua metsää. Polku koivikon läpi houkuttelee valitsemaan reitin Piilovaara trailille, joka on 3 km pitkä pyöräilyyn sopiva polku.
kuljin kuitenkin luontopolun viitoittamaa tietä taikaisin parkkipaikalle.
Aconitum kierroksen kuvaus ja kartta
Lähetä kommentti