Kirjaesittelyssä Pohjois-Karjalan retkeilyopas

Kaupallinen yhteistyö Calazon kanssa.

Kun huhtikuussa 2025 selasin sähköpostia, olin pudota tuolilta. Calazon uutiskirjeessä kerrottiin, että toukokuussa oli kirjapainosta putkahtamassa maailmaan upouusi retkeilyopas Pohjois-karjalasta. Edellisestä oppaasta onkin vierähtänyt aikaa. Vuonna 2004 ilmestynyt Pohjois-Karjalan vaellusopas on kyllä aika kattava, mutta kahdessakymmenessä vuodessa vanhentunut.

 

Oppaan kirjoittaja

Kirjan kirjoittaja on biologi ja geologi Tommi Sirviö. Calazon sivulla kerrotaan hänen olevan lähtöisin Kainuusta ja sittemmin helsinkiläistynyt maantieteilijä, kartografi ja biologi. Tommia kiehtovat vanhat metsät, luonnontilaiset suot, luolat ja jääkauden jäljet, ja ilahduttavasti näihin asioihin on kirjassa kiinnitettykin huomiota. Myös kirjan alkusanoissa kirjailija kertoo olleensa pitkään kiinnostunut Pohjois-karjalan kulttuuriperinnöstä, erämaisesta luonnosta ja reiteistä ja tämä innostus näkyy kirjassa jo esiteltyjen reittien lukumääränä ja laajuutena.

Sisältö ja rakenne 

Ennen varsinaisia reittejä oppaassa kerrataan aluksi yleisiä retkeilyasioita: Jokaisenoikeudet, tulen teko, roskaton retkeily, turvallisuus jne. sekä kerrotaan alueen historiasta ja miten jääkausi on muovannut ympäristöä. Nämä kaikki tiedot antavat aina uusia näkökulmia ja syvyyttä retkeilyyn ja vaelluksiin.

Kirjassa esitellään 156 päiväretkeä ja 22 vaellusreittiä. Myös esteettömiin reitteihin on kiinnitetty huomiota.

Esitellyt reitit ovat merkittyjä reittejä. Jokaisesta on kerrottu pituus, kesto, vaativuus, korkeusero, merkinnät ja lähtöpaikka. Reittikuvauksen lisäksi on kerrottu lähistöllä olevista muista mielenkiintoisista kohteista.

Reitit on arvioitu helppoihin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin. Oppaassa on jokaisen reitin kohdalla kartta, josta hahmottaa kokonaisuuden. Lisäksi kirjan sivuilla on QR-koodit, joista aukeaa Open Street Map -pohjainen kartta reitistä.

Reitit on jaoteltu alueittain: Kansallispuistot ovat erikseen ja kuntien reitit niputettu sopivasti yhteen. Ne erottaa sivujen yläreunasta eri värillä. Päiväreitit ja vaellukset ovat vielä eroteltu erikseen.

Reittien kuvaukset on päiväretkissä mahdutettu yhdelle aukeamalla. Vaellukset ovat esitelty monisivuisia.

Ulkoasu ja käytettävyys

Pohjois-karjalan retkeilyopas on käteen sopivan kokoinen, miellyttävän tuntuinen, vähän pokkarimainen kirja. Kansi tuntuu kestävältä, joten oppaan voisi hyvinkin sujauttaa retkireppuun mukaan.

Kuvia kirjassa on runsaasti. Rakenne on selkeä ja päiväreitin asiat on mahdutettu yhdelle aukeamalle, josta se on helppo sisäistää.

Esteettömät reitit ei ole eritelty, mutta ne löytyvät, kun selaa kirjaa ja etsii helpot reitit. Merkkinä on yksi ukko. Tekstissä on sanallisesti mainittu, on reitti tai sen osa esteetön.

Käytettäessä Qr-koodin takaa löytyvää karttaa ja salliessa puhelimen käyttää sijaintia, näkee oman sijainninsa kartalla. Se on kätevä tapa selvittää oma sijainti ja nähdä, miten reitti kulkee. Tämä toimii ja riittää hyvin päiväretkillä, kun on nettiyhteys käytettävissä, kännykässä on virtaa ja sijaintitoiminto toimii. Samoin retken suunnittelussa se on hyvä lähtökohta, jos paikka ei ole ennestään tuttu. 

Jos on niin kuin minä, jolla on olematon suuntavaisto ja vanha kännykkä, jossa ei riitä virtaa pitkään, paperikartan mukaan ottaminen on ihan fiksua ennalta tuntemattomiin paikkoihin.

Testiretki Vekarukselle

Kävimme töistä pienellä retkellä Vekaruksella Tuupovaarassa. Paikka on toki ennestään minulle tuttu. Reitti ja taukopaikat ovat selkeät ja selkeästi ne ovat myös oppaassa selitetty.

Kuljimme parkkipaikalta esteetöntä reittiä pitkin kohti kotaa, ylitettiin puusilta ja jatkettiin heti matkaa myötäpäivään. Oppaassa on kerrottu, että rantasipi viihtyy siellä, mutta sitä ei nyt korvamme tavoittaneet. Kirjassa mainittuja rentukoita kyllä kukki keltaisenaan heleästi auringon säteiden niihin osuessa. Mukavaa, kun on kirjassa kerrottu esiintyvistä lajeista, niin niihin kiinnittää paremmin huomiota maastossa.

Kuljimme Myllykosken laavun ohitse uudelle sillalle, joka sijaitsee reitin puolessa välissä. Näiltä osin oppaan tiedot ovat jo vanhentuneet, sillä vanha riippusilta purettiin syksyllä 2024 ja uusi 21 metrinen, teräksinen vinotukisilta valmistui vanhan ja purkukuntoisen sillan tilalle joulukuussa.

Vaikka vanha riippusilta oli ehkä tunnelmallinen, uusi silta mielestäni sopii hyvin maisemaan. Sitä pitkin on turvallista ylittää Kotajoki seuraavat 100 vuotta.

Matka jatkui jokivartta pitkin Kalliokosken laavulle, jolle pysähdyimme pienen porukan kanssa hetkeksi. Oppaassa oli luonnehdittu polkuja helpoista neulaspoluista kivisiin ja juurakkoisiin, ja niitähän ne olivat. 

Ennen kuin saavuimme lähtöpaikkaan kodalle kahvittelemaan, ohitimme kirjassakin mainitun varaustuvan. Mökkiä saa edelleen varata, mutta sauna on palanut vuonna 2024. Uuden rakentamisesta ei ole tietoa. 

Mitä jäin oppaasta kaipaamaan

Vaikka joitain reittejä mielletään pelkästään päiväretkikohteiksi, on myös meitä, jotka saattavat jäädä näiden reittien varrelle yöpymään. Suunnitellessani retkiä uusille reiteille, etsin usein tietoa laavujen ja nuotiopaikkojen soveltuvuutta telttailuun. Joistain paikosta on kirjassa mainintaa, mutta se taitaa rajoittua yleensä siihen, että hyvät telttapaikat mainitaan, mutta keskinkertaiset ei, vaikka ne voisivat joissain tapauksissa itselleni kelvata. Mainita myös siitä, ettei paikassa voi missään tapauksessa saada telttaa järjelliseen paikkaa, olisi myös hyvä tieto. Mutta toisaalta kaikkea ei tarvitse ennalta aina tietää, niin jää vähän seikkailun makua pikkuretkillekin.

Kuvat laavuista ja ympäristöstä olisivat havainnollisia, mutta ymmärrän, että kirjan visuaalinen ilme saattaisi kärsiä, jos joka sivulla olisi kuva lähes samannäköisestä laavusta.

 

Aivan kaikkia reittejä kirjassa ei mainita, mutta ehkä kirjasta olisi tullut tarpeettoman paksu ja jääpähän vielä löytämisen riemua, kun kirjan kaikki kohteet on käyty. 

QR- koodin kartta on käyttökelpoinen päiväretkillä. Siitä voi tarvittaessa tarkistaa oman sijaintinsa. Zoomaamalla näkyy enemmän yksityiskohtia. Reittejä suunnitellessa, etsin usein myös gpx-tiedostoja reitetistä, jotka voi liittää omaan karttaan. Näitä kirjan karttojen gpx-reittejä ei voi kopioda ja tallentaa omaan erilliseen käyttöön. Digitaalisten karttojen rinnalle kaipaa kunnollista paperikarttaa, mutta niitähän vielä saa ostettua tai tulostettua itse.

Uusi Pohjois-Karjalan retkeilyopas on pitkään kaivattu ja kattava tietopaketti sekä päiväretkeilijälle että vaeltajalle. Selkeät reittikuvaukset, QR-koodilliset kartat ja monipuolinen sisältö tekevät siitä erinomaisen apuvälineen. Kokonaisuus on ehdottomasti onnistunut ja kannattava hankinta pohjois-karjalan maisemissa liikkuvalle.