Lappi pienoiskoossa eli Guivin reitti Kevolla

Kevon luonnonpuistossa sijaitseva Kuivin kierros oli muodostua itsepintaiseksi päähän pinttymäksi, kun vasta kolmannella yrittämällä pääsin sen kulkemaan. Ensimmäinen yritys jäi haaveeksi Lemmenjoen vaelluksen jälkeen sään muututtua silloin hyvin sateiseksi ja sähköiseksi ukkosten myötä. Toinen kerta vaihtui vaellukseen Muotkalla ennen juhannusta 2025 Kevon reittien sulkeuduttua tulvien ja vatsatautitapauksen takia.

Koska kesälomani oli kahdessa osassa ja syksyn lomasuunnitelmat vielä avoinna, laitoin tuttuun tapaan universumille viestin halukkuudestani vielä matkustaa samana vuonna Kevolle. Kerroin myös, että autolla ajaminen tuntui kuitenkin liian kuormittavalta toistamiseen, joten jos pääsisi jonkun kyydissä. Ja minua kuunneltiin. Facebookin vaellusseuraa -ryhmään tupsahti samointein ilmoitus, että yksi mahtuisi vielä kyytiin ja vaellusseuraksi Kuivin reitille sopivasti juuri kun toinen lomajaksoni alkaisi.

Vaellussuunnitelmat ja muut ajatukset sattuivat hyvin porukan kanssa yhteen. Matkustin Joensuusta ensin junalla Jyväskylään, josta nousin Jaanan ja Annin kyytiin. Olimme Rovaniemellä matkalla yötä ja seuraavana päivänä ajoimme Sulaojalle eli Suttesájalle polun alkuun. Lähdimme vaellukselle 20.7.2025 ja olimme polulla 5 yötä ja 6 päivää.

1. päivä: Suttesája - Ruktajávri 12 km

Ja niin me lähdimme kolmen naisen porukalla patikoimaan lämpötilan ollessa iltapäivällä jotain +25 - +30 asteen välissä. Heti alussa on  Suomen suurin lähde, Sulaoja, joka on myös pyhä lähde. Polku polveili ylös ja alas, välillä oli portaita. 

Parin kilometrin päässä lähtöpaikalta on Luomusojan telttailupaikka. Sinne on tulossa uusi huussi rakennustarvikkeista päätellen. Tasaisia telttapaikkoja oli laajalla alueella hyvin. Vuolaasti virtaava Luomusoja on vähän matkan päässä polkua eteen päin kulkien. Otimme vettä purosta. Annilta karkasi vesipullo virran mukaan. Onneksi pullo tarttui pusikkoon, josta sen sai kahlaamalla pois.

Vähitellen nousimme Luomusjärviä halkovan harjun päälle. Koivujen välistä näkyi järvien sinistä pintaa. Pysähdyimme evästelemään laudoista rakennetun tason kohdalla, josta oli kivat maisemat järvelle.

Lopulta saavuimme usean pysähdyksen taktiikalla Ruktajärvelle. Siellä oli kohtalaisia telttapaikkoja ja aika paljon muita vaeltajia. Ilmeisesti meitä ennen oli hiljaista poluilla, mutta nyt oli useampi vaeltaja lähtenyt patikoimaan. Valitsemani telttapaikka oli oikein mukava, vaikka ihmisiä oli paljon. Tilaa oli kuitenkin hyvin, eikä teltan oviaukosta näkynyt muita. 

Leiriytymisen jälkeen kävin hakemassa juomaveden vähän kauempaa virtaavasta vedestä. Siellä suunnalla oli myös paljon tasaisia leiripaikkoja. Katsastin myös uimapaikan järven rannasta. Tein nopsasti ruuan ulkona, sillä paarmoja oli liikenteessä todella paljon.

Uimapaikka Ruktajärvellä oli loistava. Sinne meni polku puolikodan editse. Paikka oli sopivan suojainen ja järveen oli helppo mennä. Pohja oli kova hiekkapohja ja sopiva syvää. Ja vesi ihana vilpoista kuuman päivän jälkeen. 

Syömisen jälkeen olikin mukava pulahtaa järveen ja sulkeutua loppuillaksi ja yöksi telttaan omaan rauhaan.

2. Päivä: Ruktajávri - Suohpášája 11,5 km

 

Ruktajärveltä voi valita, kulkeeko Kuivin reittiä myötäpäivään vai vastapäivään. Valitsimme menosuunnaksi vastapäivään. Muutaman kilometrin päässä olisi ollut hyvä uimapaikka lakkautetun telttailualueen kohdalla. (Muutamia telttoja kielloista huolimatta oli paikalla.) Jatkoimme kuitenkin matkaa tunturikoivikossa ja vähitellen nousimme ylös avotunturiin. Matkalla oli hienoja maisemia ja pysähtelimme kovassa helteessä usein pitämään taukoja paarmojen piirittäessä meitä. Elektrolyyttijuomat maistuivat!

Suohpášájan telttailupaikalle saapuessa, piti heittää kengät joen ylityksessä ja nousta jyrkkää rinnettä pitkin ylös. Paikka on kivinen ja meni vähän aikaa löytää teltalle paikka. Laverialustoja oli myös käytettävissä. Huussit sijaitsevat jyrkän rinteen yläpäässä, ja sieltä olisi saanut teltalle hyvän paikan, jos olisi käynyt ensin vähän katsomassa paikkoja. Joen alajuoksulta löytyi paikka peseytymiseen. Sitten olikin taas rentouttavaa sulkeutua telttaan pakoon paarmoja ja mäkäräisiä, jotka olivat jo lähes kokonaan syöneet minut.

3. Päivä: Suohpášája - Fiellogahjohka 6,5 km

Kolmannen päivän aamu avautui pilvisenä ja sumuisena. Muistin jonkun vinkanneen, että jos illalla on hyvä ja selkeä sää, kannattaa käydä kävelemässä Kevonseinällä, sillä aamulla sää ei välttämättä ole enää niin suotuisa. 

Aamun mittaan aurinko alkoi jo vähän pilkistelemään pilvien raosta ja kun saavuimme Kevonseinälle, sumukin oli kokonaan hälvennyt. Päivä oli lopulta yhtä kuuma ja hikinen kuin pari ensimmäistäkin, ja paarmojen ja mäkräisten määrä tuntui vain lisääntyvän.

Kevon seinä avautui eteemme pian leiristä lähdön jälkeen hieman yllättäen. Viivyimme jonkin aikaa ihaillen näkymää. Näkymä on ainutlaatuinen Suomessa, joten sitä katsellessa voi joksikin aikaa pysähtyä ihmettelemään.

 Polku jatkui jonkin matkaa aivan rotkon reunalla, ennen kuin se nousi hieman ylemmäksi.

Noin viiden kilometrin kuluttua Fiellunputouksen kohina kantautui korviimme. Fiellogahjohkaan laskeuduttiin jyrkkää ja pitkää rinnettä alas ja jossain vaiheessa putouskin tuli esiin.
 

Oli uusi kokemus ylittää joki kahluuvaijerin avulla. Joessa ei ollut paljon vettä, mutta keskivaiheilla jokea oli isoja kiviä, jotka hankaloittivat lyhytjalkaisen kahluuta. Pääsin kuitenkin joen yli hyvin, kuten seurueen muutkin jäsenet.

Leiripaikalla oli jonkin verran ötököitä, joka ei ollut mikään yllätys. Jäimme kuitenkin putouksen kohinaa kuuntelemaan yöksi, sillä olihan paikka ainutlaatuinen. Teltoille oli rakennettu isoja ja tukevia lavereita, jonka päälle sain teltan aika hyvin pystyyn. Telttani oli itsestään seisova kupolimainen teltta, mutta se tarvitsee jonkin verran kiinnityksiä naruilla. Yöllä ja aamulla oli luvassa sadetta, niin virittelin narut kivillä kiinni.

Olisi ollut hienoa käydä joessa pulahtamassa aivan putouksen luona, mutta yksi seurueemme jäsenistä halusi ohjata meidät mielestään turvallisempaan paikkaan viilentymään. Vesi oli todella kylmää, mutta kyllä se tuli tarpeeseen.

Kävin vielä illemmalla kävelemässä putouksella. Olin löytänyt jo hyttyshatun päähäni, mutta valokuvatessa nostin sen pois kasvoilta. Teltalle takaisin lähtiessä, huomasin hupun pudonneen. Kävelin kaikki polut moneen kertaan eestaas, mutta hyttyshuppua ei näkynyt missään. Harmitti todella paljon senkin takia, kun siellä se olisi luonnossa roskana, minne se ikinä olikaan joutunut.

 

4. Päivä: Fiellogahjohka - Guivin autiotupa 13km + huiputus 8 km

Yöllä ja aamulla sateli vettä. Pakkasin rinkan teltassa ja sadekuurojen välissä kuivailin wettexillä telttaa ja pakkasin sen viimeisenä.  Kun olimme jo rinkat selässä tekemässä lähtöä, kerroin illalla hävittäneeni hyttyshupun, läheisestä teltasta avautui vetskari ja ystävällinen nainen kertoi sen löytäneensä. Huppu löytyi kiven päälle nostettuna.

Matka alkoi pitkiä ja jyrkkiä portaita pitkin tunturiylängölle. Kuivin reitti erkani Kevon reitistä Vanhat, puiset viitat ohjasivat kohti Guivia. 

Sää oli edelleen lämmin, mutta epävakainen. Tähän asti polku oli ollut haastava ja ennen Guiviakin oli vielä monta ylös-alas nousua ja laskua ja puron ylitystä.

Matka tuntui loputtomalta. Maisema oli onneksi vaihtelevaa, ja  matkalla oli myös kauniita soita.

Guivin tupa näkyi jo kaukaa. Teltalle löytyi paikka, kun katsoi, ettei isompia kiviä sattunut ihan selän alle.

Iltalenkkinä kävimme vielä Guivitunturin huipulla. Reitti sinne on merkitty ja helppo ja näköalat hienot. Nähtiin iso porotokka mennessä ja alas tullessa porot juoksivat samaa matkaa alemmaksi.

Pääsin nukkumaan vasta puolen yö aikaan. Teltta oli jäänyt aivan sekaisin ennen tunturiin lähtöä, niin järjestelin tavarat paikoilleen. Häveissä ei ollut kuin yksi sukka, telttakiila ja telttakaarien pussi. Kävin purossa pesulla ja viilentymässä ja kömmin loggaamaan vielä geokätkön  tuvan alta. Oli pitkä, mutta mukava päivä.
Yöllä heräsin riekon pulputukseen, joka on minusta aina mukavaa kuultavaa.

5. päivä: Guivin autiotupa - Njávgoaivi 17,5 km ja 6. päivä: Njávgoaivi - Suttesája  18 km

Kuivin vaelluksen kaksi viimeistä päivää olivat hieman viileämpiä kuin edelliset. Matka taittui nyt enemmän avotunturissa, mutta matkalla oli myös soita.

Viidentenä päivänä pysähdyimme lounastamaan Akukammille. Uuden kammin seinissä kukki mesimarjoja ja sinirinnan poikanen pyrähteli vanhan kammin ympärillä.

Matkalla olisi ollut hyviä telttapaikkoja, mutta jatkoimme yöpymään kuitenkin Njávgoaiville. Tupa oli suloinen ja päätimmekin Annin kanssa jäädä nukkumaan tupaan. Yötön yö päättyi ja aurinko laski hetkeksi horisonttiin.

 Kuudennen vaelluspäivän aamu oli sateinen ja harmaa. Viimeisen päivän matka tuntui pitkältä ja puuduttavalta. Pysähdyimme vielä pitkälle ruokatauolle Ruktajärvellä ennen viimeistä etappia Sulaojalle.

Vaellus oli oikein onnistunut helteistä ja paarmoista huolimatta. Ehkä yksi parhaimmista vaelluksista, minkä olen tehnyt. Reitinä Kuivin kierros oli kaunis ja hyvin vaihteleva. Harvassa paikassa on noin lyhyellä matkalla noin paljon nähtävää ja vielä useita todella hienoja paikkoja koko Suomen mittakaavassa. Kevo oli paikka, jonne haluaisin vielä palata!