Susitaival on Ilomantsissa, Pohjois-Karjalassa, hyvin merkitty retkeilyreitti. Sen kokonaispituus on vähän vaille 100 km. Koska Lapin ruskavaellus peruuntui osaltani, päätin vihdoin lähteä tutustumaan tähän itärajalla kulkevaan reittiin. Kuljin tällä erää Naarvasta, Pahakalansärkiltä Möhköön. Matkaa kertyi arviolta reilu 50 km.
Koska minulla ei ollut omaa autoa käytössä syyskuussa, piti vähän sumplia kulkemisia. Päätettiin ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa iskeä kaksi kärpästä samalla ja tehdä retki Patvinsuolle syyskuun viimeisellä viikolla. Päivän päätteeksi sain kyydin Naarvan tietämille polun päähän. Sovin mieheni hakemaan minut muutaman päivän päästä Möhköstä.
Susitaipaleelta mieleen jäi polut, jotka kulkivat harjuselänteiden,
särkkien päällä. Monessa paikkaa välkkyivät vesistöt, lammet ja järvet.
Ruska oli kulkiessani kauneimmillaan ja pari ensimmäistä päivää olivat aurinkoiset. Tällä etapilla oli kolme autiotupaa ja kaikki olivat siistejä ja viehättäviä. Reittiin sisältyy paljon myös hiekkateitä ja aukkoja, mutta eipä nuo oikeastaan haitannut yhtään.
Patvinsuo
Susitaipaleen alku tai loppu on Patvisuolla. Kävimme kuljeksimassa lintutornilla ja poikkesimme vielä pitkoksille, joilla pääsee keskelle suota. Patvinsuo on pääasiassa aapasuota, jossa on keidassuoon piirteitä. Mukavan näköistä, kun alkoi olla syksyvärejä vähän sielläkin.
Palattuamme Kurkilahden parkkipaikalle, evästelimme uimarannan yhteydessä olevalla keittokatoksella. Se on oikein viihtyisä paikka istua tulilla vaikka illan hämärtyessä, mutta juuri sen takia paikka onkin suosittu. Huomasin myös, että nyt oli tullut telttailukielto uimarannalle.
Pahakalansärkät - Jorho
Myöhään iltapäivällä ajelimme kohti vaellukseni lähtöpistettä. Jos olisi ollut enemmän aikaa, Naarvasta olisi ollut hulppeat maisemat aloittaa patikointi. Lähdin kuitenkin Pahakalansärkiltä kulkemaan kohti ensimmäistä yöpaikkaa ilta-auringon paistaessa vielä saaden maiseman näyttämän kullan hohtoiselta. Isolepinkäinen sai hauskalla laulullaan pysähtymään toviksi harjulle.
Särkiltä oli parturoitu puut pois. En tiedä onko muutaman vuoden takainen myrsky tehnyt myös siellä tuhoja. Maisema oli silti kiva, koska näkymät olivat moneen suuntaan selkeät ja vesistöjä, järviä ja lampia välkkyi monessa paikassa. Toki olisi harmittanut, jos kaikki etapin särkät olisivat olleet paljaana, mutta kyllä niitä puustoisiakin harjuselänteitä oli tällä taipaleella.
Ennen Jorhon kämppää oli peräti kaksi vetolauttaa, mutta ylitykset olivat lyhyet matkat. Illan hämärtyessä saavuin Jorhon kämpälle. Vaikka Susitaivalta sanotaan hiljaisesi reitiksi, kyllä siellä on muitakin kulkijoita. Koko matkana en poluilla tavannut yhtään ihmistä, mutta tuvilla kahdella kolmesta oli yöpyjiä.
Jorhon kämppä sijaitsee Harkkojärven rannalla. Pieneen ja siistiin tupaan mahtuu yöpyjiä mahtuu neljä. Tosin yläpedillä oli hiiren tai myyrän papanoita, niin kannattaa vähän katsoa missä nukkuu. Samoin, kun siivoaa, pitää olla varovainen, ettei papanoita pöllyyttele ihan miten vaan ja saa myyräkuumetta. Kuulin myös tällä reissulla, että eräs retkeilijä oli sairastunut myyräkuumeeseen nukuttuaan jonkun alueen tuvan lattialla.
Jorho - Kaunisjärvi - Särkkäjärvi
Alkumatka Jorhosta Kaunisjärvelle kulki hiekkatietä pitkin, mutta ennen Luotolamminsärkkää sain pujahtaa harjanteen päälle polulle. Aurinkoinen sää helli ja keltaiset lehdet puissa näyttivät kultaisilta. Lammet välkkyivät monessa kohtaa sinisinä. Jos Sirkka Ikonen tunsi olevansa Itä-Kairan prinsessa Lapin punaisilla matoilla, minä kuvittelin olevani Itä-Suomen prinsassa Ilomantsin kultaisissa saleissa.
Tarkoitukseni oli yöpyä teltassa Kaunisjärvellä, mutta evästeltyäni, päätin kuitenkin vielä kävellä Särkkäjärvelle. Matkaa tuli yhteensä 26 kilometriä, joka on ylivoimaisesti liikaa minulle, mutta pääsin kuin pääsinkin perille.
Kauniinjärvensärkkä oli myös kaunis, kun jo ilta-auringon paistaessa melko matalata lähdin kohti seuraavaa yöpaikkaa. Reitti kulki mukavissa maisemissa pääasiassa polkuja pitkin. Matkalla on myös yksityisen rakentama kota ja kaivo Teponsärkällä, mutta se on kaikkien käytettävissä.
Loppumatka piti kulkea otsalampun valossa. Näin jälkeen päin ajateltuna, se olisi ollut mukavaa, mutta en silloin osannut siitä nauttia. Minulla ei ollut mitään hätää, mutta kiirehdin mielessäni jo yöpaikkaan. Lopulta, kun näin Särkkäjärven tuvan valot, huokaisin helpotuksesta, että pääsin vihdoin perille tuonne pieneen, suloiseen tupaan.
Särkkäjärvi - Pohjoinen Pitkäjärvi
Särkkäjärveltä Möhköön reitti oli aika tylsä taas alkumatkasta. Myrsky oli kaatanut metsää laajalta alueelta ja aukot olivat vielä aika kurjan näköiset. Päivän etapissa oli kuitenkin yksi iso timantti, nimittäin työkaverillani on mökki lähellä ja minulla lupa käydä siellä saunassa. Yötäkin olisi saanut olla, mutta jatkoin aivan ihanan ja virkistävän saunatuokion ja ruokailun jälkeen Pohjoisen pitkäjärven autiotuvalle yöksi.
Saavuttuani Pohjoisen pitkäjärven tuvalle hyvissä ajoin, pilkoin ensin puita ja laitoin kamiinaan tulen, koska mökkiä ei oltu aivan äsken lämmitetty. Tupa lämpesi kuitenkin hyvin ja sain viettää illan yksin kynntilän ja otsalampun valossa lukien kirjaa.
Pohjoinen Pitkäjärvi - Möhkö
Tämä viimeinen etappi tuntui puuduttavalta. Oli hiekkateitä ja moottorikelkkauria sähkölinjojen alla. Matkalla on kuitenkin yksi mielenkiintoinen kohde: Öykkösenvaaran sotahistoriallinen alue. Se on aito sotapaikka, jossa on käyty taisteluja. Osa rakenteista on kunnostettu, osaa ei. Kävely alueella on turvallista opastetuilla poluilla. Polkujen ulkopuolella ei suositella liikkuvan mahdollisten jäljelle jääneiden räjähteiden ja ammusten takia.
Paikalla on myös iso katos, jossa on näyttelytaulujen lisäksi tulipaikka. Saapuessani paikalle, siitä oli pieni seurue juuri lähdössä ja minä pääsin vielä nuotion lämpöön. 
Viimeisellä etapilta Möhköä päin kulkiessa, mieleen jäi isohko karhun kakkakasa puolukoineen, mutta itse tekijää en havainnut tälläkään kertaa
Ajatuksia vaelluksesta
Vaikka tiesin, että Susitaival on osittain puuduttavaa teitä pitkin kulkemista ja aukkoja, tykkäsin kyllä tästä vaelluksesta. Mielestäni tämä reitti esitteli hyvin tätä vaihtelevaa Pohjois-Karjalaista luontoa metsineen, harjuineen, lampineen ja järvineen ja hiljaisine kyläteineineen. Sota on Ilomantsin historiassa ollut läsnä ja on edelleen muistoina monenlaisina jälkinä luonnossa. Itseäni asia kiinnostaa, koska isäni on kotoisin Ilomantista alueelta paikasta, joka jäi rajavyöhykkeelle Ilomantsissa.
Peukut pystyyn, että ensi kesänä pääsen jatkamaan jäljelle jäänyttä taivalta vielä Karhunpolulle!
Endorfiininmetsästäjä: Susitaival - lähes 100 kilometriä hiljaista itärajaa
Retkipaikka: Itärajan Susitaival hurmaa hiljaisuudella ja harjumaisemilla
Vaellusinfo: Susitaival
.png)
Lähetä kommentti