Reittikuvaus: Jänispolku

Asuin parikymmentä vuotta sitten Värtsilässä, pienessä kunnassa ihan itärajalla, ennen kuin se liitettiin Tohmajärveen. Aivan kylän pinnassa oli jo merkkejä, joissa reippaan näköinen jänis paineli eteenpäin reppuselässä. Ne olivat 38 kilometrin pituisen Jänispolun reittimerkkejä. "Voi kuule, se on pitkä reitti..." minulle sanottiin ja se jäi kaikumaan korviini luulona, etten minä sitä jaksa kävellä. En ehkä silloin olisi jaksanutkaan, mutta en varmaan olisi yksin uskaltanut sinne lähteäkään.

Nyt vuosikymmenten jälkeen Jänispolun reitti on osittain hävinnyt, mutta joitain pätkiä on pidetty kunnossa. Virallisesti sitä ei ole enää olemassakaan. Olen käynyt päiväretkinä kulkemassa pätkän sieltä ja pätkän täältä lähivuosina eri vuodenaikoina.

Kirjoitukset ovat reitin mukaan järjestyksessä Värtsilän kylältä lähtien. En ole kulkenut kävellen alkupätkää, koska se menee teitä pitkin, vaan olen lähtenyt Selänteentieltä matkaan. Joitain osia on myös vielä käymättä, ja ehkä jonkinlaisena haasteena kävelen sen kerralla kokonaan yöpyen reitillä.

Reittiä ei pysty enää kulkemaan kokonaisuudessaan aivan suunnitelman mukaisesti, sillä vetolauttaa ei voi enää käyttää ja yksi silta on romahtanut. Samoin voi olla haasteita vesien tulviessa pienempien purojen  ja ojien ylityksissä. Nämä paikat voi kiertää ja palata takaisin reitille, jos on vain halukas vähän seikkailemaan. No, jos tälle reitille ylipäätään lähtee, tarvitaan vähän seikkailunhalua, kärsivällisyyttä ja kartanlukutaitoa joka tapauksessa.

Värtsilä - Vääräkoski

Jänispolku alkaa kartan mukaan aivan Värtsilän kylältä. Reitti kulkee osittain teitä pitkin. Merkintöjä ei taida olla enää jäljellä, mutta kartasta näkee, mistä se on alusta alkaen ollut tarkoitus kulkea.

Vuonna 2021 syksyllä vietin nuku yö ulkona haastetta Kangasjoen laavulla. Lähdin patikoimaan Selänteentieltä. Alkumatka kulkee metsäautotietä pitkin soramontun ohi, ennen kuin pääsin varsinaiselle Jänispolun reitille. Kartasta voi katsoa, että alkupätkä menee peltojen keskellä.

Metsästä saavutaan ensin Patsolantielle, josta käännytään heti kohta Harkontielle. Harkontieltä voi poiketa Harkonlammen rannassa uimarannalla. Mieheni on kertonut lähdepohjaisen lammen veden olevan kylmä, jonka takia sitä leikkisästi kutsumme Horkkalammeksi. Talvisin siellä on sauna ja avanto käytössä maksua vastaan. Katso tarkemmat tiedot Instagramista @harkonsauna.

Saavutaan Selkäkyläntielle, josta päästään jo hieman metsään. Reittimerkinnät ovat vähissä ja polkukin on hädin tuskin erottuva. Hirvikärpäset kävivät tällä pätkällä kimppuun, mutta jäivät kuitenkin taakseni, ennen kuin saavuin Kangaskosken laavulle joen rantaan. Laavulle johtaa tie.

 

Laavu oli siisti, mutta kunnostuksen tarpeessa. Nuotiokehä oli jo aika lahossa kunnossa, mutta laavussa olisi pystynyt nukkumaan. Laavun paikka on tosi kiva, suojainen paikka puiden katveessa rauhallisesti virtaavan Kangasjoen varressa. Laavun lähelle pääsee autolla, jonne olin kuskannut vähän puita jo etukäteen. Puuhuoltoa ei tällä yksityisellä laavulla ei ole. Huussi on.

Telttapaikkoja oli hintsusti, mutta löysin kuitenkin aika tasaisen paikan puiden välistä. Ehkä se laavu olisi ollut parempi paikka pötkähtää unille, mutta tuli se uni kuitenkin.

Aamulla jatkoin matkaa ylittäen Kangaskosken siltaa pitkin. Silta on uusittu joskus 2020-luvun alussa, kun Tohmajärven kunnan valtuusto sai käyttää ihan sievoisen summan valitsemiinsa kohteisiin. Yksi oli Kangaskosken silta vanhan ja huonokuntoisen sillan tilalle.

Vääräkoskelle reitti menee metsäteitä ja pieniä hiekkateitä pitkin. Jänisjoki ylitetään Vääräkosken voimalan kautta. Rannassa on vanha nuotiopaikka. Vähällä käytöllä ilmeisesti, mutta puita oli kuitenkin pinossa vuonna 2023 keväällä.

Jänisjoki ennen voimalaitosta

Nuotiopaikalta kun laskeutuu joen rantaan etelään päin, veden ollessa matalalla, löytyy kiva ja suojaisa paikka. Joen voi ylittää kahlaamalla pieneen saareen. Täällä olen käynyt vuonna 2023 kesäkuussa testaamassa kahluukenkiä, ja vinkiksi vaeltajille, tämä on hyvä paikka harjoitella joen ylitystä.

Vääräkoski - Saarion voimalaitos

Vääräkoskelta lähtee polku mukaellen Jänisjokea. Tämä osuus Saarioon saakka on kunnostettu ja raivattu vuonna 2020. 

 

Lempaankoskella on vanha nuotiopaikka. Huussi on vielä pystyssä, Polun alussa on vanhat viitat Saarioon ja Kangaskoskelle.

Lempaankoskelta olen kävellyt Saarioon ennen polun kunnostusta, joten tilanne saattaa olla nyt sama kuin silloin. Joiltain osin polku häviää heinikkoon tai aukkohakkuisiin, mutta osa polusta näkyy selvänä urana, ja onpa vanhaa metsääkin vielä paikoin jäljellä. Uudet merkinnät toki helpottaa reitin hahmottamista.

Matka jatkuu joen rantamilla vetolossille. Ennen kuin joentörmältä laskeudutaan alas, joelle on hienot näkymät. Vielä 2000-luvun alussa uskalsin lautalla tämän pienen vesistön ylityksen tehdä, mutta vuonna 2024 lossi ja sen kaapelit tuntuivat arvelutavilta.  

Lossilta kun palaa vähän matkaa takaisin päin, pääsee polkua pitkin Vääräkoskentielle ja Porttipuron pääsee ylittämään maantiesiltaa pitkin. Sillan jälkeen voisikin suunnistaa metsän läpi takaisin polulle. Tätä en ole vielä kokeillut.

Tästä Vääräkoskentielle

Jänisjoki on 150 km pitkä joki, joka alkaa Tuupovaarasta, Ilomantsista ja Enon Aittojärvestä ja laskee Venäjän puolelle Jänisjärven kautta Laatokkaan. Se on Pohjois-Karjalan neljänneksi suurin joki. Suomen puolella siinä on neljä voimalaitosta, Vääräkoski, Saarionkoski, Ruskeakoski, Vihtakoski, ja Venäjän puolella on kolme. 

Tälläkin reitillä tullaan jo toiselle voimalaitokselle, jos patikoidaan polkua pitkin. Reitti lossilta menee joen rannassa Saarion voimalaitokselle saakka aukoilla ja loppumatka metsässä. Mielestäni kaikki jänisjoen rannassa menevät osuudet ovat mukavia, joten suosittelen kävelemään näitä, vaikka päiväretkinä edestakaisin.

Saariossa sijaitsevalla voimalaitoksella on uuden rinnalla museona säilytetty vanha voimalaitos. Tohmajärvi seuran sivuilla on tarkemmat tiedot pienryhmille järjestettävästä mahdollisuudesta päästä katsomaan  ”Watteja, voltteja ja virtaa”  -näyttely. Katso ainakin todella hieno 360° virtuaalinen näyttely!

Saarion voimalaitos - Saarionvaara - Kangaskoskentie

Voimalaitokselta jatketaan matkaa tietä pitkin kohti Saarionvaaraa. Ennen kuin lähtee tälle vähän pitemmälle etapille, joka ei kulje Jänisjoen varressa, voi poiketa vielä joen rantaan Saarion tulipaikalle. Siellä on ollut joskus laavu, mutta se on palanut ilmeisesti vuonna 2023.

Kuten kuvasta voi nähdä, tälle paikalle voi myös melojat nousta rantaan. Jänisjoella voi meloa noin 36 km melontareittiä pitkin. Itse en harrasta melomista, niin en siitä voi kertoa kokemuksia.

Jänispolku jatkuu Saarionvaaralla Mikonpolkua pitkin, joka on oikein mukava luontopolku ja kiva retkikohde. Sieltä voi etsiä tissikuusia ja tutustua Suomen sodan aikaiseen piilopaikan historiaan. 

Reitillä heti alkumatkasta on Saarion kyläyhdistyksen suloinen kota. Vieraskirjan mukaan kodassa on yövyttykin. Ei vettä saatavilla, käymälä on. Jänispolulta kodalle pitää vähän poiketa reitiltä, jos ei halua kiertää Mikonpolkua.

Saarionvaaralta laskeudutaan pellon laitaan portaita pitkin. Kuvassa vasemmalla näkyvä louhikko on ollut Suomen sodan aikainen piilopaikka. Jänispolku ei jatku tästä eteenpäin Mikonpolkua pitkin, vaan reitti kääntyy oikealle pellon laitaan. Polku on näkyvissä, vaikka maasto on varvikoista. Ojien yli on tukevat sillat. Jossain taimikon ja pusikon rajalla polku ja merkit häviävät. Tässä pitää olla tarkkana, sillä polku kääntyy jossain kohtaa vasemmalle.

Suunnistan maastokartat-sovelluksessa näkyvien polkumerkintöjen mukaan ja tulen lopulta metsätielle. Risteyksessä käännytään ensin vasemmalle  ja sitten oikealle kiertäen Palovaara. Kääntöpaikan päästä matka jatkuu melko huonosti näkyvää polku pitkin, mutta kun pääsee sähkölinjalle, niin sen mukaan on helppo suunnistaa Kangaskoskentielle saakka. 

Kangaskoskentie - Kattilakoski

Matkaa jatketaan tien yli Kattilakoskentielle, ja kävellään tietä pitkin kunnes tulee vanha viitta Kangaskoskelle. 

Polkua pitkin poiketaan noin 300 m tieltä mukavalle tulipaikalle jälleen Jänisjoen rantaan. Kartassa on nimet Ala-Lahuka ja Pyörre. muistelen, että tälläkin paikalla on joskus ollut laavu. Paikka sille ainakin olisi mitä mainioin. Paikka on rauhallinen, sillä tieltä on sinne jonkin matkaa. Huussikin löytyy. Täällä voisi joskus yöpyä teltassa. Puuhuoltoa ei taida enää olla.

Kattilakoskentietä pitkin kävellään vielä muutamia satoja metrejä eteenpäin, kunnes päästään taas polulle Jänisjoen varteen. Tästä kohdasta ei ole muistikuvaa, millainen paikka tuo on. Pääseekö Rasipuron yli? Todennäköisesti sen yli pääsee. 

Ehkä Rasipuro

Polku menee joen rannassa pitkän matkaa. Matkalla on puroja, joiden yli pääsee helposti, mutta yksi isompi uoma on, jonka yli menevä siltä on romahtanut täysin. Tämän sijaintia en nyt varmaksi osaa sanoa, mutta luulen, että se on Vihtapuro. Kartalla se on se levein uoma.

Koska etapilla kohti Hiekkaniemeä ja Kattilakoskea polku kulkee metsässä joen rantamilla, en lähtisi kiertämään koko matkaa tietä pitkin, vaan suunnistaisin jostain kohtaa metsien poikki. Tai sitten kävisin vaikka tuolla romahtaneella sillalla ja palaisin polkua pitkin takaisin tielle ja jatkaisin matkaa Kattilakoskentietä pitkin metsätien pätkälle, jota pitkin pääsisi taas polulle.

Metsäpolulla tulee tunne, että Jänispolku on varmaan ollut tosi mukava minivaellusreitti!

Hiekkaniemessä kuljetaan vähän matkaa pellon laitaa, ennen kuin tullaan taas Kattilakoskentielle.

Matka jatkuu tietä pitkin Kattilakoskelle saakka. Nuotiopaikalle laskeudutaan pitkiä portaita pitkin. Paikka on kaunis ja olisi upeaa, jos sinnekin rakennettaisiin laavu. Tie kulkee kyllä ihan liki, mutta liikennettä ei varmastikaan ole häiriöksi asti. Teltoille ei kallioisella rannalla ole paikkoja, mutta voisin joskus jonkin majoitteen sinne ujuttaa. Huussi on tien toisella puolella.

Kattilakoski - Vatalanvaara

Matka laavulta jatkuu tietä pitkin, josta poiketaan ennen Honkalammen uimarantaa metsään. Tämä on minulla vielä kulkematon pätkä.

Uimaranta ei ole enää virallinen ja se on tietojeni mukaan yksityinen. Rannassa on kuitenkin huussi ja vanhat kyltit uimaranta käytöstä. Ei varmaan kukaan pahastu, jos siinä uimassa käy. Asutusta on aivan liki, joten en jäisi siihen yöpymään, jos en sitten kauemmaksi niemeen menisi.

Uimarannan jälkeen reitti kulkee osin teitä pitkin ja polut Vatalanvaaralle on minulla vielä kävelemättä.

Viimeinen etappi kuljetaan Honkavaaran ja Vatalanvaaran yli. Polku on vaaralla huonosti näkyvissä, mutta pari vanhaa merkkiä, joissa jänis painelee menemään reppu selässä, on vielä tallessa. Jänispolun reittikartalle on merkitty näköalapaikka ja hienot näköalat sieltä onkin. Paikalla on huonoon kuntoon päässyt yksityinen laavu. Kuvat on vuodelta 2019 lokakuun alusta.

Kun Vatalanvaaralta laskeudutaan alas, päättyy tämä jo unohdettu retkeilyreitti. Polku kyllä jatkuu, mutta sen nimi on sitten Oravantaival, joka on käymisen arvoinen reitti.